loppusointu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
loppusointu
- (kirjallisuustiede) riimi, runosäkeiden lopputavujen äänteellinen yhteissointu
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlopːuˌsoi̯nt̪u/
- tavutus: lop‧pu‧soin‧tu
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista loppu ja sointu
Käännökset[muokkaa]
1. riimi, runosäkeiden lopputavujen äänteellinen yhteissointu
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- loppusointu Kielitoimiston sanakirjassa
- loppusointu Tieteen termipankissa