loputon

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

loputon (34-C)

  1. loppumaton, päättymätön
    Heti kaupunginrajalta alkaa loputon autiomaa.
    Vaalitulosta seurasi loputon polemiikki.
    Ihmisten loputon ahdistus päättyy kuitenkin.

Etymologia[muokkaa]

sanan loppu vartalosta lopu- ja takaliitteestä -ton

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]