pohja
Wikisanakirja
| Katso myös: Pohja |
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
pohja
- esineen tai muodostuman alapinta, alin osa tai myös perimmäinen kohta vaakasuunnassa katsottaessa. Joidenkin kappaleiden alapinta sisältä katsottuna, toisten ulkoa katsottuna.
- Veneessä on kaksi pohjaa, sisäpohja ja ulkopohja.
- Suksen pohjat vaatisivat hiomista.
- Puuro paloi pohjaan.
- Lahden pohjassa on hyvä onkipaikka. Siellä on niin kirkasta ja matalaa, että voi nähdä kuinka kalat köllöttelevät pohjalla.
- jonkin umpinaisen rakennelman perimmäinen nurkka
- Mäyrä on luolansa perällä, aivan pohjalla.
- vesistön veden alapuolella oleva maa tai kivikerros
- tien rakennuksen pohjaksi laskettu perustus, jonka päälle päällyste lasketaan
- rakennuksen alin, maata vasten oleva osa
[muokkaa] Käännökset
joen