yläpohja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
yläpohja (10)
- (arkkitehtuuri, rakennustekniikka) rakennuksen ylimmän kerroksen yläpuolisen rakenteen muodostama rakennusosa, johon ullakottoman rakennuksen vesikaton tukirakenteet ja eristeet voidaan laskea kuuluvaksi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈylæˌpohjɑ/
- tavutus: y‧lä‧poh‧ja
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- yläpohja Kielitoimiston sanakirjassa