nimi

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nimi (7)

  1. käsitteen pelkistetty verbaalinen kuvaus, sovittu nimitys. Nimet luokitellaan nimisanoihin eli substantiiveihin ja luonteensa mukaisesti siellä alaryhmiin.
    Nimi viittaa johonkin tiettyyn henkilöön, paikkaan tai asiaan.
  2. tietyn kielen merkki, merkkiryhmä tai muu ilmaus, joka yksikäsitteisesti merkitsee jotakin oliota, asiaa tai muuta objektia

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi nimi nimet
genetiivi nimen nimien
(nimein)
partitiivi nimeä nimiä
akkusatiivi nimi; nimen nimet
Sisäpaikallissijat
inessiivi nimessä nimissä
elatiivi nimestä nimistä
illatiivi nimeen nimiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi nimellä nimillä
ablatiivi nimeltä nimiltä
allatiivi nimelle nimille
Muut
essiivi nimenä niminä
translatiivi nimeksi nimiksi
abessiivi nimettä nimittä
instruktiivi nimin
komitatiivi nimine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Tälle sanalle ei valitettavasti vielä ole lisätty etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Puola[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

nimi

  1. (taivutusmuoto) instrumentaali sanoista oni/one

Tšekki[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

nimi

  1. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaali sanoista on, ona, ono

Vepsä[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nimi (gen nimen, pl part nimed)

  1. nimi

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nimi (gen nime, part nime)

  1. Suomi|nimi
    Mis lapsele nimeks pandi? – Mikä lapselle laitettiin nimeksi?
  2. (kielitiede) erisnimi, propri

Taivutus[muokkaa]

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi nimi nimed
Genetiivi nime nimede
Partitiivi nime nimesid
Illatiivi nimesse nimedesse

Liittyvät sanat[muokkaa]

Võro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nimi (gen nime, part nimme)

  1. nimi

Liittyvät sanat[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]