nimi

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Nimi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nimi (7)

  1. käsitteen pelkistetty verbaalinen kuvaus, sovittu nimitys. Nimet luokitellaan nimisanoihin eli substantiiveihin ja luonteensa mukaisesti siellä alaryhmiin.
    Nimi viittaa johonkin tiettyyn henkilöön, paikkaan tai asiaan.
  2. tietyn kielen merkki, merkkiryhmä tai muu ilmaus, joka yksikäsitteisesti merkitsee jotakin oliota, asiaa tai muuta objektia
  3. asema, millaisena, joku koetaan, maine
    Hän on saavuttanut nimeä hyvänä leipurina.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnimi/
  • tavutus: ni‧mi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nimi nimet
genetiivi nimen nimien
(nimein)
partitiivi nimeä nimiä
akkusatiivi nimi;
nimen
nimet
sisäpaikallissijat
inessiivi nimessä nimissä
elatiivi nimestä nimistä
illatiivi nimeen nimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nimellä nimillä
ablatiivi nimeltä nimiltä
allatiivi nimelle nimille
muut sijamuodot
essiivi nimenä niminä
translatiivi nimeksi nimiksi
abessiivi nimettä nimittä
instruktiivi nimin
komitatiivi nimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

laina indoeurooppalaisesta kantakielestä[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

maine, nimeys, nimittäminen, saada nimeä

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aatelisnimi, arvonimi, asutusnimi, erisnimi, etunimi, hallitsijanimi, haukkumanimi, hellittelynimi, henkilönimi, henkilönnimi, huippunimi, isännimi, kadunnimi, kauppanimi, kielennimi, kirjailijanimi, kunnianimi, kutsumanimi, kärkinimi, käyttäjänimi, köllinimi, lajinimi, lempinimi, liikanimi, liikenimi, lisänimi, maallikkonimi, miehennimi, naisennimi, nimenanto, nimenhuuto, nimenmuutos, nimenselvennys, nimenselvennös, nimenvaihdos, nimenväärennys, nimenväärennös, nimihakemisto, nimihenkilö, nimikilpi, nimikirja, nimikirjoitus, nimikortti, nimikristitty, nimikuulu, nimilaatta, nimilappu, nimilehti, nimileima, nimileimasin, nimilippu, nimilista, nimiloppu, nimiluettelo, nimimerkki, nimimies, nimimuisti, nimineula, niminovelli, nimiosa, nimiosake, nimipalvelin, nimipäivä, nimiruno, nimisana, nimisiirto, nimisivu, nimitaulu, nimitutkimus, ominaisuudennimi, paikannimi, peitenimi, perhenimi, ristimänimi, runoilijanimi, salanimi, sotilasnimi, sovinnaisnimi, sukunimi, sävelnimi, taiteilijanimi, tapailunimi, tekijännimi, toiminimi, tuotenimi, tyttönimi, työnimi, viittomanimi, yleisnimi, äidinnimi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nimi Kielitoimiston sanakirjassa
  • nimi Tieteen termipankissa
  • nimi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Puola[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

nimi

  1. (taivutusmuoto) instrumentaali sanoista oni/one

Tšekki[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

nimi

  1. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaali sanoista on, ona, ono

Vepsä[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nimi (gen nimen, pl part nimed)

  1. nimi

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nimi (gen nime, part nime)

  1. nimi
    Mis lapsele nimeks pandi? – Mikä lapselle laitettiin nimeksi?
  2. (kielitiede) erisnimi, propri

Taivutus[muokkaa]

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi nimi nimed
Genetiivi nime nimede
Partitiivi nime nimesid
Illatiivi nimesse nimedesse

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nimi Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • nimi sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Võro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nimi (gen nime, part nimme)

  1. nimi

Liittyvät sanat[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Ulla-Maija Kulonen: Kielen vuosituhannet. Kielikello, 2000, nro 1. Artikkelin verkkoversio.