sukunimi

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Sukunimi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sukunimi (7)

  1. yleensä vanhemmilta, lapsille periytyvä erisnimi, joka ilmaisee lapsen kuuluvan tiettyyn sukuun ja erottaa lapsen toisista etunimeltään samannimisistä henkilöistä
    Muinaisessa Roomassa sukunimi oli kolmesta nimestä keskimmäinen, ennen perhenimeä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsukuˌnimi/
  • tavutus: su‧ku‧ni‧mi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sukunimi sukunimet
genetiivi sukunimen sukunimien
(sukunimein)
partitiivi sukunimeä sukunimiä
akkusatiivi sukunimi;
sukunimen
sukunimet
sisäpaikallissijat
inessiivi sukunimessä sukunimissä
elatiivi sukunimestä sukunimistä
illatiivi sukunimeen sukunimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sukunimellä sukunimillä
ablatiivi sukunimeltä sukunimiltä
allatiivi sukunimelle sukunimille
muut sijamuodot
essiivi sukunimenä sukuniminä
translatiivi sukunimeksi sukunimiksi
abessiivi sukunimettä sukunimittä
instruktiivi sukunimin
komitatiivi sukunimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sukunime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista suku ja nimi

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]