maine

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Maine ja mâine


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

maine (48)

  1. se, minkälainen käsitys muilla ihmisillä on jostakusta
    hyvä maine
    huono maine
  2. (kielitiede, harvinainen) predikaatti
    Alus ja maine ovat lauseen pääjäseniä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi maine maineet
genetiivi maineen maineiden
maineitten
partitiivi mainetta maineita
akkusatiivi maine; maineen maineet
sisäpaikallissijat
inessiivi maineessa maineissa
elatiivi maineesta maineista
illatiivi maineeseen maineisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi maineella maineilla
ablatiivi maineelta maineilta
allatiivi maineelle maineille
muut sijamuodot
essiivi maineena maineina
translatiivi maineeksi maineiksi
abessiivi maineetta maineitta
instruktiivi mainein
komitatiivi maineine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ennakkomaine, jälkimaine, maailmanmaine, mainehaitta, mainesana, mainetappio, maineteko, sankarimaine, sotilasmaine

Idiomit[muokkaa]

  • Maineesi on kiirinyt nimesi edelle.
  • Kunnia menee, mutta maine kasvaa.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • maine Kielitoimiston sanakirjassa

Viro[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

maine (maine; gen maine, part mainet)

  1. (ylätyyli) maallinen, mainen
    maised jäänused – maalliset jäännökset

Taivutus[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

maine (m`aine; gen maine, part mainet)

  1. maine
    tal on hea maine – hänellä on hyvä maine

Taivutus[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]