Ruf

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Saksa[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi der Ruf die Rufe
akkusatiivi den Ruf die Rufe
datiivi dem Ruf den Rufen
genetiivi des Rufes
des Rufs
der Rufe
41

Ruf m. (monikko Rufe)

  1. huuto; kutsu
  2. käsky
  3. maine (arkisessä mielessä, se mitä ihmiset puhuvat jksta)
    guten/schlechten ~ haben olla jklla hyvä/huono maine