käsky
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]käsky (1)
- jonkun puheella tai kirjallisesti tai muuten ilmaisema lausuma, jonka mukaan jokin asia tulee viestin vastaanottajan toteuttaa hänen tahdostaan riippumatta
- Kun tilanne jatkui uhkaavana eikä poliisin käskyjä noudatettu, poliisi joutui käyttämään kaasusumutetta. (mtvuutiset.fi)
- laitteelle annettu komento
- tietokoneen konekielinen käsky
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkæsky/, [ˈk̟æsk̟ʷy]
- tavutus: käs‧ky
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | käsky | käskyt |
| genetiivi | käskyn | käskyjen |
| partitiivi | käskyä | käskyjä |
| akkusatiivi | käsky; käskyn |
käskyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | käskyssä | käskyissä |
| elatiivi | käskystä | käskyistä |
| illatiivi | käskyyn | käskyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | käskyllä | käskyillä |
| ablatiivi | käskyltä | käskyiltä |
| allatiivi | käskylle | käskyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | käskynä | käskyinä |
| translatiivi | käskyksi | käskyiksi |
| abessiivi | käskyttä | käskyittä |
| instruktiivi | – | käskyin |
| komitatiivi | – | käskyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | käsky- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. lausuma, jonka mukaan jokin asia tulee viestin vastaanottajan toteuttaa
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: käskemätön, käsketty
- adverbit: käskystä
- substantiivit: käskeminen, käskyläinen, käskytys
- verbit: käskeä, käskyttää
Yhdyssanat
[muokkaa]huutokäsky, hyökkäyskäsky, konekäsky, käskykanta, käskykirje, käskynhaltija, käskynjako, käskytapa, käskyvalta, lähetyskäsky, mahtikäsky, perääntymiskäsky, poistumiskäsky, pysähtymiskäsky, päiväkäsky, toimintakäsky, tyhjäkäsky