käskeminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
käskeminen (38)
- käskyn tai käskyjen antaminen
- (arkikieltä) kutsuminen
- Naapureiden käymään käskeminen on kiireiden vuoksi taas jäänyt.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | käskeminen | käskemiset |
| genetiivi | käskemisen | käskemisten käskemisien |
| partitiivi | käskemistä | käskemisiä |
| akkusatiivi | käskeminen; käskemisen |
käskemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | käskemisessä | käskemisissä |
| elatiivi | käskemisestä | käskemisistä |
| illatiivi | käskemiseen | käskemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | käskemisellä | käskemisillä |
| ablatiivi | käskemiseltä | käskemisiltä |
| allatiivi | käskemiselle | käskemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | käskemisenä (käskemisnä) |
käskemisinä |
| translatiivi | käskemiseksi | käskemisiksi |
| abessiivi | käskemisettä | käskemisittä |
| instruktiivi | – | käskemisin |
| komitatiivi | – | käskemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | käskemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
käskemis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä käskeä