ordine

Italia

Substantiivi

ordine m. (monikko ordini[luo])

1. käsky, määräys

   I militari hanno avuto l'ordine di disperdere i manifestanti. – Armeijalla on annettu määräys hajottaa mielenosoittajat.

2. järjestys
3. (uskonto) veljeskunta, ritarikunta
4. tilaus

Latina

Substantiivi

ōrdine

1. yksikön datiivimuoto sanasta ōrdō
2. yksikön ablatiivimuoto sanasta ōrdō

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unei ordini
määräinen	ordinii
monikko	unor ordini
määräinen	ordinilor

ordine f. (määräinen: ordinea, monikko: ordini, määräinen: ordinile)

1. järjestys

Liittyvät sanat

• ordin