Siirry sisältöön

kutsu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kutsu (1)

  1. käsky- tai kutsuhuuto
  2. pyyntö saapua johonkin tilaisuuteen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkut̪su/
  • tavutus: kut‧su

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kutsu kutsut
genetiivi kutsun kutsujen
partitiivi kutsua kutsuja
akkusatiivi kutsu;
kutsun
kutsut
sisäpaikallissijat
inessiivi kutsussa kutsuissa
elatiivi kutsusta kutsuista
illatiivi kutsuun kutsuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kutsulla kutsuilla
ablatiivi kutsulta kutsuilta
allatiivi kutsulle kutsuille
muut sijamuodot
essiivi kutsuna kutsuina
translatiivi kutsuksi kutsuiksi
abessiivi kutsutta kutsuitta
instruktiivi kutsuin
komitatiivi kutsuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kutsu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

verbistä kutsua

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

hääkutsu, illalliskutsu, istuntokutsu, iäisyyskutsu, kokouskutsu, kotiinkutsu, kutsuhuuto, kutsukilpailu, kutsukirje, kutsukortti, kutsuluettelo, kutsumerkki, kutsunappi, kutsunäyttely, kutsuohjaus, kutsuvieras, kutsuääni, kyläkutsu, päivälliskutsu, rukouskutsu, vierailukutsu

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kutsu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 2445 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viro

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kutsu (gen kutsu, part kutsut)

  1. (lastenkieltä) hauva

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kutsu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • kutsu sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)