hauva

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hauva (9)[1]

  1. (lastenkieltä) koira
  2. (leikkimielinen, hellittelysana) koira, piski

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑu̯ʋɑ/
  • tavutus: hau‧va

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hauva hauvat
genetiivi hauvan hauvojen
(hauvain)
partitiivi hauvaa hauvoja
akkusatiivi hauva;
hauvan
hauvat
sisäpaikallissijat
inessiivi hauvassa hauvoissa
elatiivi hauvasta hauvoista
illatiivi hauvaan hauvoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hauvalla hauvoilla
ablatiivi hauvalta hauvoilta
allatiivi hauvalle hauvoille
muut sijamuodot
essiivi hauvana hauvoina
translatiivi hauvaksi hauvoiksi
abessiivi hauvatta hauvoitta
instruktiivi hauvoin
komitatiivi hauvoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hauva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hauva Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9