kutsut
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kutsut (1) (monikollinen)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | kutsut |
| genetiivi | – | kutsujen |
| partitiivi | – | kutsuja |
| akkusatiivi | –; – |
kutsut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | kutsuissa |
| elatiivi | – | kutsuista |
| illatiivi | – | kutsuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | kutsuilla |
| ablatiivi | – | kutsuilta |
| allatiivi | – | kutsuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | kutsuina |
| translatiivi | – | kutsuiksi |
| abessiivi | – | kutsuitta |
| instruktiivi | – | kutsuin |
| komitatiivi | – | kutsuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kutsu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- Artikkeli 534 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Substantiivi
[muokkaa]kutsut
Verbi
[muokkaa]kutsut
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kutsua