kunnia
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kunnia (12)
- jostakin teosta aiheutuva myönteinen maine ja julkinen arvostus
- Hän niitti kunniaa ja mainetta kävelemällä käsillään 30 kilometriä.
- suosionosoitus tai teko, joka aiheuttaa julkisen arvonannon kaltaista mielihyvää
- Oli suuri kunnia saada kätellä Espanjan kuningasta.
- On ollut kunnia saada palvella teitä.
- omien tekojen ja vaikuttimien rehellisyys ja siihen perustuva omanarvontunto
- Se oli kova kolaus hänen kunnialleen.
- kulttuurinen käsite perheen tai suvun arvostuksesta ja "kasvojen pitämisestä"
- neitsyys (ylätyyliä)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkunːiɑ/
- tavutus: kun‧ni‧a
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kunnia | kunniat |
| genetiivi | kunnian | kunnioiden kunnioitten (kunniain) |
| partitiivi | kunniaa | kunnioita |
| akkusatiivi | kunnia; kunnian |
kunniat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kunniassa | kunnioissa |
| elatiivi | kunniasta | kunnioista |
| illatiivi | kunniaan | kunnioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kunnialla | kunnioilla |
| ablatiivi | kunnialta | kunnioilta |
| allatiivi | kunnialle | kunnioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kunniana | kunnioina |
| translatiivi | kunniaksi | kunnioiksi |
| abessiivi | kunniatta | kunnioitta |
| instruktiivi | – | kunnioin |
| komitatiivi | – | kunnioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kunnia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: kunniakas, kunniaton, kunniallinen
- verbit: kunnioittaa
Yhdyssanat
[muokkaa]ammattikunnia, kunnia-asia, kunniajuoksu, kunniajäsen, kunniajäsenyys, kunniakansalainen, kunniakierros, kunniakirja, kunniakkuus, kunniakomppania, kunniakonsuli, kunniakuja, kunniakäynti, kunnialaukaus, kunniamaininta, kunniamarssi, kunniamerkki, kunniamurha, kunnianarkuus, kunnianarvoinen, kunnianarvoisa, kunnianhimo, kunnianhimoinen, kunnianhimoisesti, kunnianimi, kunnianimitys, kunniankipeä, kunnianloukkaus, kunnianosoitus, kunnianteko, kunniantunto, kunniapaikka, kunniapalkinto, kunniaportti, kunniapuheenjohtaja, kunniasana, kunniasija, kunniatohtori, kunniattomasti, kunniatuomioistuin, kunniavahti, kunniavartija, kunniavartio, kunniavartiomies, kunniavelka, kunniavieras, kunniavirka, kunniaväkivalta, sotilaskunnia
Idiomit
[muokkaa]- Kunnia meni, mutta maine kasvoi.
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.