kunnia

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kunnia


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kunnia (12)

  1. jostakin teosta aiheutuva myönteinen maine ja julkinen arvostus
    Hän niitti kunniaa ja mainetta kävelemällä käsillään 30 kilometriä.
  2. suosionosoitus tai teko, joka aiheuttaa julkisen arvonannon kaltaista mielihyvää
    Oli suuri kunnia saada kätellä Espanjan kuningasta.
    On ollut kunnia saada palvella teitä.
  3. omien tekojen ja vaikuttimien rehellisyys ja siihen perustuva omanarvontunto
    Se oli kova kolaus hänen kunnialleen.
  4. kulttuurinen käsite perheen tai suvun arvostuksesta ja "kasvojen pitämisestä"

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkunːiɑ/
  • tavutus: kun‧ni‧a

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kunnia kunniat
genetiivi kunnian kunnioiden
kunnioitten
(kunniain)
partitiivi kunniaa kunnioita
akkusatiivi kunnia;
kunnian
kunniat
sisäpaikallissijat
inessiivi kunniassa kunnioissa
elatiivi kunniasta kunnioista
illatiivi kunniaan kunnioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kunnialla kunnioilla
ablatiivi kunnialta kunnioilta
allatiivi kunnialle kunnioille
muut sijamuodot
essiivi kunniana kunnioina
translatiivi kunniaksi kunnioiksi
abessiivi kunniatta kunnioitta
instruktiivi kunnioin
komitatiivi kunnioine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ammattikunnia, kunnia-asia, kunniajäsen, kunniajäsenyys, kunniajuoksu, kunniakäynti, kunniakierros, kunniakirja, kunniakkuus, kunniakomppania, kunniakonsuli, kunniakuja, kunnialaukaus, kunniamaininta, kunniamarssi, kunniamerkki, kunnianarkuus, kunnianarvoinen, kunnianarvoisa, kunnianhimo, kunnianhimoinen, kunnianhimoisesti, kunnianimi, kunnianimitys, kunniankipeä, kunnianloukkaus, kunnianosoitus, kunnianteko, kunniantunto, kunniapaikka, kunniapalkinto, kunniaportti, kunniapuheenjohtaja, kunniasana, kunniasija, kunniatohtori, kunniattomasti, kunniatuomioistuin, kunniavahti, kunniavartija, kunniavartio, kunniavartiomies, kunniavelka, kunniavieras, kunniavirka, sotilaskunnia, kunniamurha, kunniaväkivalta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kunnia Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.