kuuluisuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuuluisuus (40)
- jonkin saavutuksen, työn tai muun erityisen syyn vuoksi saavutettu tunnustus ja tunnettuus; maineikkuus, maine, nimekkyys
- tavoitella kuuluisuutta
- kuuluisa henkilö tai muu kohde
- klassisen musiikin kuuluisuudet
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuːlui̯suːs/
- tavutus: kuu‧lui‧suus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuuluisuus | kuuluisuudet |
| genetiivi | kuuluisuuden | kuuluisuuksien |
| partitiivi | kuuluisuutta | kuuluisuuksia |
| akkusatiivi | kuuluisuus; kuuluisuuden |
kuuluisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuuluisuudessa | kuuluisuuksissa |
| elatiivi | kuuluisuudesta | kuuluisuuksista |
| illatiivi | kuuluisuuteen | kuuluisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuuluisuudella | kuuluisuuksilla |
| ablatiivi | kuuluisuudelta | kuuluisuuksilta |
| allatiivi | kuuluisuudelle | kuuluisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuuluisuutena | kuuluisuuksina |
| translatiivi | kuuluisuudeksi | kuuluisuuksiksi |
| abessiivi | kuuluisuudetta | kuuluisuuksitta |
| instruktiivi | – | kuuluisuuksin |
| komitatiivi | – | kuuluisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kuuluisuude- | |
| vahva vartalo | kuuluisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
kuuluisuut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]2. kuuluisuusasemassa oleva
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuuluisuus Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 574 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa