nimike
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- systemaattinen ja standardi tapa identifioida, koodata ja nimetä fyysinen tuote, tuotteen osa tai komponentti, materiaali tai palvelu
- Kirjastojen kirjaluetteloissa on valtava määrä nimikkeitä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnimikeˣ/
- tavutus: ni‧mi‧ke
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nimike | nimikkeet |
| genetiivi | nimikkeen | nimikkeiden nimikkeitten |
| partitiivi | nimikettä | nimikkeitä |
| akkusatiivi | nimike; nimikkeen |
nimikkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nimikkeessä | nimikkeissä |
| elatiivi | nimikkeestä | nimikkeistä |
| illatiivi | nimikkeeseen | nimikkeisiin nimikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nimikkeellä | nimikkeillä |
| ablatiivi | nimikkeeltä | nimikkeiltä |
| allatiivi | nimikkeelle | nimikkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nimikkeenä | nimikkeinä |
| translatiivi | nimikkeeksi | nimikkeiksi |
| abessiivi | nimikkeettä | nimikkeittä |
| instruktiivi | – | nimikkein |
| komitatiivi | – | nimikkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nimikkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nimiket- | |
Käännökset[muokkaa]
1. systemaattinen ja standardi tapa identifioida, koodata ja nimetä jokin
|