nimike
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- systemaattinen ja standardi tapa identifioida, koodata ja nimetä fyysinen tuote, tuotteen osa tai komponentti, materiaali tai palvelu
- Kirjastojen kirjaluetteloissa on valtava määrä nimikkeitä.
- Julkaisemme vuosittain noin 600 nimikettä kotimaisissa ja kansainvälisissä tieteellisissä ja ammatillisissa sarjoissa (syke.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnimikeˣ/
- tavutus: ni‧mi‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nimike | nimikkeet |
| genetiivi | nimikkeen | nimikkeiden nimikkeitten |
| partitiivi | nimikettä | nimikkeitä |
| akkusatiivi | nimike; nimikkeen |
nimikkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nimikkeessä | nimikkeissä |
| elatiivi | nimikkeestä | nimikkeistä |
| illatiivi | nimikkeeseen | nimikkeisiin nimikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nimikkeellä | nimikkeillä |
| ablatiivi | nimikkeeltä | nimikkeiltä |
| allatiivi | nimikkeelle | nimikkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nimikkeenä | nimikkeinä |
| translatiivi | nimikkeeksi | nimikkeiksi |
| abessiivi | nimikkeettä | nimikkeittä |
| instruktiivi | – | nimikkein |
| komitatiivi | – | nimikkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nimikkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nimiket- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. systemaattinen ja standardi tapa identifioida, koodata ja nimetä jokin
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- nimike Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 639 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa