mato

Katso myös: Mato, mató

Suomi

Mato [1]

Mato [1]

Substantiivi

mato (1-F)

1. johonkin eläinkunnan matomaiseen pääluokkaan kuuluva matelemalla liikkuva raajaton eläin
2. (anatomia) kokoon kääriytynyttä matoa muistuttava selkärankaisten pikkuaivojen keskiosa
3. (tietotekniikka) itsestään leviävä ohjelma, joka pyrkii leviämään verkon välityksellä
4. (kuvaannollisesti, arkikieltä) osaava henkilö, joka taitaa jonkin asian hyvin

   Hän on aika mato matikassa.

5. vanhahtava, muinaissuomalainen kaunisteluilmaus kyylle

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑt̪o/
• tavutus: ma‧to

Käännökset

1. johonkin eläinkunnan matomaiseen pääluokkaan kuuluva eläin

azeri: soxulcan englanti: worm espanja: gusano m. inarinsaame: máátu italia: verme m. kroatia: crv m. latina: vermis m. liivi: ūška portugali: verme m. puola: robak ranska: ver m.

ruotsi: mask saksa: Wurm m. serbia: crv, црв m. tanska: orm tšekki: červ turkki: solucan ukraina: черв'як m. unkari: kukac uzbekki: chuvalchang venäjä: червь m. viro: uss

4. osaava, taitava henkilö jossakin asiassa

ruotsi: baddare

Liittyvät sanat

• käärme
• suolinkainen
• toukka
• tuhatjalkainen
• troijalainen, virus
• madella, mataa, matelija

Johdokset

• adjektiivit: madonsyömä, matoinen, matomainen
• verbit: madottaa
• substantiivit: matomaisuus, matonen

Yhdyssanat

aivomato, harvasukasmato, heisimato, heisimato, hietamato, ihomato, iilimato, imumato, jauhomato, jouhimato, juurimato, kaalimato, kastemato, keuhkomato, kihomato, kiiltomato, kunttamato, laakamato, laiskamato, lapamato, lehtimato, loismato, madonhäätö, madonluku, maksamato, matoastia, matokomposti, matokompostori, matokuuri, matokäärme, matolääke, mato-onki, matosyötti, mittarimato, nauhamato, nivelmato, nuolimato, okakärsämato, onkimato, pikkuaivomato, rakkomato, ripsimato, sisälmysmato, sukkulamato, suolimato, syöttimato, vattumato, väkämato, värttinämato

Idiomit

• uutta matoa koukkuun

Aiheesta muualla

• mato Kielitoimiston sanakirjassa
• mato Suomen etymologisessa sanakirjassa
• mato Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkeli 4077 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Asturia

Verbi

mato

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä matar

Espanja

Verbi

mato

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä matar

Esperanto

Substantiivi

mato

1. matto

Ääntäminen

• IPA: /ˈmato/

Tavutus

• tavutus: ma‧to

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• musmato

Galego

Verbi

mato

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä matar

Katalaani

Verbi

mato

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä matar

Ida'an

Substantiivi

mato

1. silmä

Ido

Substantiivi

mato

1. matto

Liittyvät sanat

Synonyymit

• tapiso

Japani

Latinisointi

mato

1. rōmaji-transkriptio sanasta まと

Liettua

Verbi

mãto

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä matyti
2. (taivutusmuoto) monikon 3. persoonan preesens verbistä matyti

Ääntäminen

• IPA: [ˈmaːtɔ]

Muinaisiiri

Verbi

mato

1. (taivutusmuoto) monikon 3. persoonan preesens verbistä masu

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• matu

Portugali

Substantiivi

mato m. (monikko matos)

1. metsä
2. pensas, pensaikko
3. viidakko
4. aro

Ääntäminen

• (portugalinportugalia) /ˈma.tu/

Tavutus

• tavutus: ma‧to

Etymologia

• sanasta mata (’metsä’)

Verbi

mato

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä matar

Shipibo

Pronomini

mato

1. (persoonapronomini) sinä

Venetsia

Adjektiivi

mato

1. hullu, raivoisa
2. epäaito, epänormaali