toukka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

toukka (10-A)

  1. (biologia) hyönteisen kehitysvaihe ennen koteloitumista
    Puuta kaivava toukka.
  2. (arkikieltä) sylivauva

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ou̯kːɑ/
  • tavutus: touk‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toukka toukat
genetiivi toukan toukkien
(toukkain)
partitiivi toukkaa toukkia
akkusatiivi toukka;
toukan
toukat
sisäpaikallissijat
inessiivi toukassa toukissa
elatiivi toukasta toukista
illatiivi toukkaan toukkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi toukalla toukilla
ablatiivi toukalta toukilta
allatiivi toukalle toukille
muut sijamuodot
essiivi toukkana toukkina
translatiivi toukaksi toukiksi
abessiivi toukatta toukitta
instruktiivi toukin
komitatiivi toukkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo touka-
vahva vartalo toukka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

emotoukka, hyönteistoukka, kirjatoukka, kuningatartoukka, kärpästoukka, lukutoukka, mehiläistoukka, orastoukka, perhosentoukka, perhostoukka, pistiäistoukka, sammakontoukka, silkkiäistoukka, sokeritoukka, sääskentoukka, toukanjauhe, toukankäytävä, toukanpuru, toukanreikä, toukka-aika, toukka-aste, toukkaelin, toukkakammio, toukkamuoto, toukkanahka, toukkavaihe

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • toukka Kielitoimiston sanakirjassa
  • toukka Tieteen termipankissa