aro

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Aro, aró ja äro
Wikipedia
Katso artikkeli Aro Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aro (1)

  1. luonnonvaraisen heinä- ja ruohokasvillisuuden ja joskus myös pensaiden peittämä verrattain kuiva ja puuton kasvillisuusalue
  2. kostea ranta- tai luonnonniitty (Juslen 1745) [1]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aro arot
genetiivi aron arojen
partitiivi aroa aroja
akkusatiivi aro; aron arot
sisäpaikallissijat
inessiivi arossa aroissa
elatiivi arosta aroista
illatiivi aroon aroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi arolla aroilla
ablatiivi arolta aroilta
allatiivi arolle aroille
muut sijamuodot
essiivi arona aroina
translatiivi aroksi aroiksi
abessiivi arotta aroitta
instruktiivi aroin
komitatiivi aroine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aroaasi, aroeläin, arohumala, arohyyppä, arokana, arokasvi, arokettu, arolammas, arolilja, arovyöhyke, heinäaro, arokosteikko

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aro Kielitoimiston sanakirjassa
  • aro Tieteen termipankissa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aro (monikko aros)

  1. (slangia) aromantikko, aromanttinen henkilö

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aro m. (monikko aros)

  1. vanne; rengas
    los aros de cebolla – sipulirenkaat
  2. (koneenosa) rengas


Esperanto[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aro

  1. joukko

Ido[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aro

  1. (yksikkö) aari


Suomen romani[muokkaa]

Prepositio[muokkaa]

aro

  1. vastaa suomen illatiivia ja inessiiviä (sisällä, sisälle)

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen sanojen alkuperä 1992, 83