vanne

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vanne (48-J)

  1. puista tynnyriä koossa pitävä puinen tai metallinen rengas
  2. puisen kärrynpyörän metallinen rengas
  3. pyörän uloin osa, johon kuminen rengas kiinnitetään
  4. naisvoimistelussa käytettävä iso rengasmainen väline; muu vastaava
    hulavanne

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈʋɑ̝nːe̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanne vanteet
genetiivi vanteen vanteiden
vanteitten
partitiivi vannetta vanteita
akkusatiivi vanne;
vanteen
vanteet
sisäpaikallissijat
inessiivi vanteessa vanteissa
elatiivi vanteesta vanteista
illatiivi vanteeseen vanteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vanteella vanteilla
ablatiivi vanteelta vanteilta
allatiivi vanteelle vanteille
muut sijamuodot
essiivi vanteena vanteina
translatiivi vanteeksi vanteiksi
abessiivi vanteetta vanteitta
instruktiivi vantein
komitatiivi vanteine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hulavanne, lannevanne, otsavanne, pyöränvanne, tynnyrinvanne, vannehame, vannekirves, vannepaju, vannerauta, vannesaha, vanneteräs, voimisteluvanne

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vanne Kielitoimiston sanakirjassa

Ranska[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vanne f. (monikko vannes [luo])

  1. venttiili
  2. sulkuportti

Substantiivi[muokkaa]

vanne f. (monikko vannes [luo])

  1. (arkikieltä) vitsi

Ääntäminen[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vanne Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vanne (yks. gen. vande, yks. part. vannet)

  1. vala
    vannet anda - vannoa vala, antaa vala

Taivutus[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vanne sanastossa "[PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik"

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.