mana

Katso myös: maná, mână

Suomi

Substantiivi

mana (9)

1. manala, tuonela, muinaissuomalaisessa mytologiassa paikka, johon kuolleiden sielut joutuvat; kuolema

   mennä manan maille

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑnɑ/
• tavutus: ma‧na

Aiheesta muualla

• mana Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

mana (9)

1. polynesialaisessa mytologiassa kaikissa ihmisissä, eläimissä ja asioissa asuva voima
2. tietokonepeleissä ja roolipeleissä voima jota voi käyttää taikomiseen, taikavoima

Etymologia

• lainattu luultavasti englannin kautta maorin sanasta mana << perimmiltään polynesialaisen kantakielen sanasta *mana

Aiheesta muualla

• mana Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

mana

1. mana (mytologia, pelit)

   How much you got mana left? – Kuinka paljon sinulla on taikavoimaa jäljellä?

Indonesia

Adverbi

mana

1. (di mana) missä
2. (dari mana) mistä
3. (ke mana) mihin

Pronomini

yang mana

1. mikä

Kroaatti

Substantiivi

mána f. 

1. puute, vika, vajavaisuus

Etymologia

kantaslaavin *mana

Aiheesta muualla

• mána Hrvatski jezični portal

Substantiivi

mȁna f. 

1. manna (Raamatun Toisessa Mooseksen kirjassa mainittu ruoka)

Etymologia

latinan manna

Aiheesta muualla

• mȁna¹ Hrvatski jezični portal

Substantiivi

mȁna f. 

1. mana (polynesialaisessa mytologiassa kaikissa ihmisissä, eläimissä ja asioissa asuva voima)

Etymologia

englannin mana

Aiheesta muualla

• mȁna² Hrvatski jezični portal

Malaiji

Konjunktio

mana

1. (di mana) missä
2. (dari mana) mistä
3. (ke mana) mihin

Portugali

Substantiivi

mana f.

1. sisko

Ruotsi

Verbi

mana (1)

1. kehottaa, muistuttaa
2. manata, loihtia

Taivutus

Taivutus – mana
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	manar [luo]	manas
imperfekti	manade	manades
supiini	manat	manats
imperatiivi	mana	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: mana
• passiivin infinitiivi: manas
• aktiivin part. prees: manande [luo]
• passiivin part. prees: manandes
• part. perf.: yl. manad, n. manat, määr./mon. manade