mani

Wikisanakirjasta
Katso myös: maní, máni

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mani (5)

  1. (puhekieltä) raha

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑni/
  • tavutus: ma‧ni

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mani manit
genetiivi manin manien
(manein)
partitiivi mania maneja
akkusatiivi mani;
manin
manit
sisäpaikallissijat
inessiivi manissa maneissa
elatiivi manista maneista
illatiivi maniin maneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi manilla maneilla
ablatiivi manilta maneilta
allatiivi manille maneille
muut sijamuodot
essiivi manina maneina
translatiivi maniksi maneiksi
abessiivi manitta maneitta
instruktiivi manein
komitatiivi maneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mani-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mani Kielitoimiston sanakirjassa

Buli[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mani

  1. lintu

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mani

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta mano

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mani yl. (yks. määr. manin [luo], ei monikkoa)

  1. mania, kiihko, vimma