sielu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Sielu

Substantiivi[muokkaa]

sielu (1)

Wikipedia
Katso artikkeli Sielu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. tekijä, jota pidetään ihmisen, joskus myös muiden elollisten olentojen, tajunnan, psyyken ja elämän ylläpitäjänä, ja jonka usein uskotaan jatkavan olemassaoloaan kuoleman jälkeen
  2. (kuvaannollisesti) henkilö
    Missään ei näy ristin sielua.
  3. (kuvaannollisesti) henkilö, joka merkittävästi antaa energiaa ja näyttää suuntaa hankkeessa, yhteisössä, yrityksessä jne.
    Hän on joukkueen sielu.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsie̯lu/
  • tavutus: sie‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sielu sielut
genetiivi sielun sielujen
partitiivi sielua sieluja
akkusatiivi sielu;
sielun
sielut
sisäpaikallissijat
inessiivi sielussa sieluissa
elatiivi sielusta sieluista
illatiivi sieluun sieluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sielulla sieluilla
ablatiivi sielulta sieluilta
allatiivi sielulle sieluille
muut sijamuodot
essiivi sieluna sieluina
translatiivi sieluksi sieluiksi
abessiivi sielutta sieluitta
instruktiivi sieluin
komitatiivi sieluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sielu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

keskiaikainen ruotsalainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ihmissielu, joukkosielu, kaunosielu, laumasielu, pikkusielu, sielukellot, sielumessu, sielunahdistus, sielunasia, sielunelämä, sielunerittely, sielunhoitaja, sielunhoito, sielunhätä, sielunjärkytys, sielunkamppailu, sielunliike, sielunlääkäri, sielunmaisema, sielunmessu, sielunpaimen, sielunpalo, sielunrakenne, sielunrauha, sielunsairaus, sielunsokeus, sieluntaistelu, sielunterveys, sieluntila, sieluntoiminto, sieluntuska, sieluntutkimus, sielunvaara, sielunvaellus, sielunvamma, sieluoppi, sielutiede, sielutieteilijä, sielu-usko, sukulaissielu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sielu Kielitoimiston sanakirjassa
  • sielu Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).