henki
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- hengitys; hengitettävä ilma
- En saa henkeä! Hengitykseni on lamautunut!
- Pekan henki haisee valkosipulilta.
- elämä
- Jari ryöstettiin ja häneltä oli vähällä mennä henki.
- Ikävimmässä tapauksessa ilman pelastusliiviä veneilevä voi huomata henkensä hävinneen.
- Kissalla tiedetään olevan kahdeksan henkeä.
- tunnelma, ilmapiiri
- Sillä työpaikalla on aika huono henki; ennen oli toisin, silloin riitti yhteishenkeä.
- (lukumäärää ilmaistaessa) henkilö
- Hissi on vain viidelle hengelle.
- (taruolento, uskonto) henkiolento
- Vielä nykyisinkin pelätään pahoja henkiä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: ˈhe̞ŋk̟i
- tavutus: hen‧ki
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | henki | henget |
| genetiivi | hengen | henkien (henkein) |
| partitiivi | henkeä | henkiä |
| akkusatiivi | henki; hengen |
henget |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hengessä | hengissä |
| elatiivi | hengestä | hengistä |
| illatiivi | henkeen | henkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hengellä | hengillä |
| ablatiivi | hengeltä | hengiltä |
| allatiivi | hengelle | hengille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | henkenä | henkinä |
| translatiivi | hengeksi | hengiksi |
| abessiivi | hengettä | hengittä |
| instruktiivi | – | hengin |
| komitatiivi | – | henkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | henge- | |
| vahva vartalo | henke- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
suomalais-ugrilaisesta kantakielestä merkityksessä hengitysilma, höyry[1]
Käännökset[muokkaa]
|
|
|
|
|
Ks. henkilö |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: hengetön, henkevä, henkinen, hengellinen
- adverbit: henkisesti, henkitoreissaan
- substantiivit: henkiin, henkilö, henkisyys
- verbit: hengähtää, henkiä, henkistää, henkistyä, henkivakuuttaa
Yhdyssanat[muokkaa]
asevelihenki, hengenahdistus, hengenelämä, hengenheimolainen, hengenheimolaisuus, hengenhätä, hengenlaatu, hengenlahjat, hengenlähtö, hengenmeno, hengenmies, hengenpelastaja, hengenpelastus, hengenpidin, hengenravinto, hengentuote, hengenvaara, hengenveto, hengenviljely, hengenvoima, henkihieveriin, henkihieverissä, henkikaarti, henkikaste, henkikirjoittaja, henkikirjoitus, henkikulta, henkilääkäri, henkimaailma, henkiolento, henkiparannus, henkiparantaja, henkipatto, henkireikä, henkiriepu, henkirikollinen, henkirikos, henkitiede, henkitore, henkitorvi, henkivakuuttaa, henkivakuutus, henkivartija, henkivartio, henkiystävä, hurmahenki, ihmishenki, ilmanhenki, joukkohenki, joukkuehenki, kansallishenki, kapinahenki, kilpailuhenki, kiusanhenki, korvenraivaajahenki, laumahenki, luokkahenki, maahenki, maakuntahenki, me-henki, pahahenki, pioneerihenki, taisteluhenki, talkoohenki, toverihenki, tuulenhenki, työpaikkahenki, yhteishenki
Idiomit[muokkaa]
- hengen lähtö lähellä
- lähellä kuolemaa
- olla hengessä mukana
- olla ajatuksen jonkun tai jonkin luona; kannustaa
- Itse en pääse paikalle, mutta olen hengessä mukana.
- olla ajatuksen jonkun tai jonkin luona; kannustaa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- henki Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
henki
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä henkiä
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)