henkinen

Suomi

Adjektiivi

henkinen (38) (komparatiivi henkisempi, superlatiivi henkisin) (taivutus[luo])

1. sellainen aineeton, joka on ominainen ihmissuvulle ja sen kulttuurille
2. psyykeä yleisesti koskeva tai siihen perustuva: älyllinen, sielullinen
3. jollekin (ajalle) tyypillistä henkeä ilmentävä

   50-luvun henkinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈheŋkinen/
• tavutus: hen‧ki‧nen

Etymologia

• substantiivi henki + johdin -inen

Käännökset

1. henkinen

englanti: mental ido: anmoza ranska: mental m., mentale f.

turkki: manevi venäjä: душевный

Liittyvät sanat

• aineeton
• psykologinen
• psyykkinen
• sielullinen
• sielunelämä

Vastakohdat

• fyysinen, ruumiillinen

Johdokset

• adverbit: henkisesti
• substantiivit: henkisyys
• verbit: henkistyä, henkistää

Yhdyssanat

• ahdashenkinen

Katso myös

• hengellinen
• hengenelämä
• uskonnollinen

Aiheesta muualla

• henkinen Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1107 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa