hengitys

Suomi

Substantiivi

hengitys

1. hengitämisen toteutus, kasveissa ja eläinten ruumiissa tapahtuva hapenotto ilmasta tai vedestä ja elimistössä palamisen tuloksena syntyneen hiilidioksidin poisto

Etymologia

johdettu verbistä hengittää

Käännökset

1. hapenotto ilmasta tai vedestä ja elimistössä palamisen tuloksena syntyneen hiilidioksidin poisto

bulgaria: дъх m. englanti: breathing, respiration

ranska: respiration ruotsi: andning, respiration

Liittyvät sanat

• hapenotto
• happi
• hengästyminen
• henki
• henkiä
• hengittäminen
• hengittää
• hiilidioksidi
• keuhkot
• respiraatio
• respiraattori

Yhdyssanat

hengityksensuojain, hengitysaine, hengityselin, hengitysentsyymi, hengityshalvaus, hengitysharjoitus, hengitysilma, hengitysjuuri, hengityskatkos, hengityskeskus, hengityskone, hengityslaite, hengityslihas, hengitysliike, hengitysmyrkky, hengityssuojain, hengitystaajuus, hengitystiet, hengitysvaikeus, hengitysääni, ihohengitys, kidushengitys, maahengitys, nenähengitys, palleahengitys, sisäänhengitys, solisluuhengitys, soluhengitys, syvähengitys, tekohengitys, uloshengitys

Aiheesta muualla

• hengitys Kielitoimiston sanakirjassa
• hengitys Tieteen termipankissa