hengitys

Suomi

Substantiivi

hengitys

1. hengitämisen toteutus, kasveissa ja eläinten ruumiissa tapahtuva hapenotto ilmasta tai vedestä ja elimistössä palamisen tuloksena syntyneen hiilidioksidin poisto

Ääntäminen

• IPA: /ˈheŋːit̪ys/
• tavutus: hen‧gi‧tys

Etymologia

johdettu verbistä hengittää

Käännökset

1. hapenotto ilmasta tai vedestä ja elimistössä palamisen tuloksena syntyneen hiilidioksidin poisto

bulgaria: дъх m. englanti: breathing, respiration ranska: respiration ruotsi: andning, respiration

turkki: soluk ukraina: дихання n. venäjä: дыхание n. viro: hingamine

Liittyvät sanat

• hapenotto
• happi
• hengästyminen
• henki
• henkiä
• hengittäminen
• hengittää
• hiilidioksidi
• keuhkot
• respiraatio
• respiraattori

Yhdyssanat

hengityksensuojain, hengitysaine, hengityselin, hengitysentsyymi, hengityshalvaus, hengitysharjoitus, hengitysilma, hengitysjuuri, hengityskatkos, hengityskeskus, hengityskone, hengityslaite, hengityslihas, hengitysliike, hengitysmyrkky, hengityssuojain, hengitystaajuus, hengitystiet, hengitysvaikeus, hengitysääni, ihohengitys, kidushengitys, maahengitys, nenähengitys, palleahengitys, sisäänhengitys, solisluuhengitys, soluhengitys, syvähengitys, tekohengitys, uloshengitys

Aiheesta muualla

• hengitys Kielitoimiston sanakirjassa
• hengitys Tieteen termipankissa