happi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Alkuaineet | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
typpi ← happi → fluori | ||||||
N ← O → F | ||||||
![]() |
Substantiivi[muokkaa]
- epämetalleihin kuuluva alkuaine
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑpːi/
- tavutus: hap‧pi
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | happi | hapet |
genetiivi | hapen | happien (happein) |
partitiivi | happea | happia |
akkusatiivi | happi; hapen |
hapet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hapessa | hapissa |
elatiivi | hapesta | hapista |
illatiivi | happeen | happiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hapella | hapilla |
ablatiivi | hapelta | hapilta |
allatiivi | hapelle | hapille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | happena | happina |
translatiivi | hapeksi | hapiksi |
abessiivi | hapetta | hapitta |
instruktiivi | – | hapin |
komitatiivi | – | happine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | hape- | |
vahva vartalo | happe- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
Sanaa nykyisessä merkityksessään käytti ensimmäisenä Julius Krohn vuonna 1860 julkaisemassaan luettelossa Kemiallisia Tiedesanoja. Samuel Roos oli käyttänyt sanaa jo vuonna 1845 merkityksessä ’happo’. Sana on johdettu hapan-sanasta samaan tapaan kuin ruotsin syre (vrt. syra), saksan Sauerstoff (vrt. sauer), venäjän кислород (vrt. кислый) sekä monen kielen kreikan ὀξῠ́ς (oxús) -sanan johdannaiset.[1]
Käännökset[muokkaa]
1. alkuaine
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
hapenkulutus, hapenotto, hapenottokyky, hapenpuute, hapentuhlaaja, happihoito, happihyppely, happihyppy, happikato, happiköyhä, happilaite, happimyrkytys, happinaamari, happipitoisuus, happipullo, happiradikaali, happirikas, happiteltta, happivajaus, happivelka, happivesi
Idiomit[muokkaa]
- (arkikieltä) olla huonossa hapessa heikko olotila, huono kunto
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Lari Kauppinen: Alkuainesanaston tiimoilta: Vanhoja suomenkielisiä nimityksiä. Terminfo, 1993, nro 4, s. 14. Artikkelin verkkoversio (PDF). (Lähteessä vuosiluvuksi sanotaan 1862.)