henkiä

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi

henkiä

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta henki

Verbi[muokkaa]

henkiä (61-G) (taivutus[luo])

  1. huokua, uhkua

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈheŋkiæˣ/
  • tavutus: hen‧ki‧ä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • henkiä Kielitoimiston sanakirjassa