hengittäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hengittäminen (38)
- toiminta, jossa elolliset oliot ottavat hengityselintä käytäen elintoimtojen ylläpitoon tarvittavaa happea ja tavallisesti poistavat elimistössä muodostunutta hiilidioksidia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hengittäminen | hengittämiset |
| genetiivi | hengittämisen | hengittämisten hengittämisien |
| partitiivi | hengittämistä | hengittämisiä |
| akkusatiivi | hengittäminen; hengittämisen |
hengittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hengittämisessä | hengittämisissä |
| elatiivi | hengittämisestä | hengittämisistä |
| illatiivi | hengittämiseen | hengittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hengittämisellä | hengittämisillä |
| ablatiivi | hengittämiseltä | hengittämisiltä |
| allatiivi | hengittämiselle | hengittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hengittämisenä (hengittämisnä) |
hengittämisinä |
| translatiivi | hengittämiseksi | hengittämisiksi |
| abessiivi | hengittämisettä | hengittämisittä |
| instruktiivi | – | hengittämisin |
| komitatiivi | – | hengittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hengittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hengittämis- | |