hing

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

hing

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hängen ('roikkua')
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä hängen ('roikkua')

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hing (h`ing, gen hinge, part hinge, adit hinge)

  1. henki, hengitys
    Küll hing on sees. – Kyllä henki kulkee, hengittää vielä.
    tõmbas hinge – veti henkeä
  2. elämä, elo, henki
    Keegi ei jäänud hinge. – Kukaan ei jäänyt henkiin, eloon.
    Jookse, kui sul hing kallis! – Juokse, jos henkesi on kallis!
    pääsesin hingega – selvisin hengissä
  3. sielu, henki; mieli
    Sa oled romantiline hing. – Sinä olet romanttinen sielu.
    hinge surematus – sielun kuolemattomuus
    ta hinges kees viha – hänen sielussaan kiehui viha
    Gogoli Surnud hinged – Gogolin Kuolleet sielut
    Oma hingelt oli ta väikekodanlane. – Hengeltään hän oli pikkuporvari.
    hinge suurus – hengen suuruus

Taivutus[muokkaa]

  • yksikön illatiivi hinge ja hingesse)
Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi hing hinged
Genetiivi hinge hingede
Partitiivi hinge hingi
hingesid
Illatiivi hinge
hingesse
hingedesse

Liittyvät sanat[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hing (gen hinge, part hinge)

  1. sarana
    ukse hinged – oven saranat

Taivutus[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hing Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa
  • Eesti keele põhisõnavara: PSV / hing