manala
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]manala (12)
- (mytologia) tuonela, vainajien olinpaikka
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmɑnɑlɑ/
- tavutus: ma‧na‧la
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | manala | manalat |
| genetiivi | manalan | manaloiden manaloitten (manalain) |
| partitiivi | manalaa | manaloita |
| akkusatiivi | manala; manalan |
manalat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | manalassa | manaloissa |
| elatiivi | manalasta | manaloista |
| illatiivi | manalaan | manaloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | manalalla | manaloilla |
| ablatiivi | manalalta | manaloilta |
| allatiivi | manalalle | manaloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | manalana | manaloina |
| translatiivi | manalaksi | manaloiksi |
| abessiivi | manalatta | manaloitta |
| instruktiivi | – | manaloin |
| komitatiivi | – | manaloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | manala- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- manala Kielitoimiston sanakirjassa