manna

Wikisanakirjasta
Katso myös: mánná, männä

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

manna (9)

  1. Raamatun Toisessa Mooseksen kirjassa mainittu ruoka, jolla Jumala pitää Egyptistä pakoon lähteneet israelilaiset hengissä näiden vaeltaessa erämaassa neljänkymmenen vuoden ajan
  2. (kuvaannollisesti) jollekin tapahtuva hyvä asia

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑnːɑ/
  • tavutus: man‧na

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi manna
genetiivi mannan
partitiivi mannaa
akkusatiivi manna;
mannan
sisäpaikallissijat
inessiivi mannassa
elatiivi mannasta
illatiivi mannaan
ulkopaikallissijat
adessiivi mannalla
ablatiivi mannalta
allatiivi mannalle
muut sijamuodot
essiivi mannana
translatiivi mannaksi
abessiivi mannatta
instruktiivi
komitatiivi mannoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo manna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • latinan ja muinaiskreikan kautta heprean מן (mān), jonka alkuperä tuntematon, mahdollisesti muinaisegyptin
    mn
    n
    nw
    W
    Hn
    "jonkin myrhalta tuoksuva valkoinen kasvi"

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

mannajäkälä, mannakaskas, mannapuuro, mannaryyni, mannasaarni, mannasokeri, mannasuurimo, mannatamariski, mannavelli

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • manna Kielitoimiston sanakirjassa

Islanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

manna

  1. (taivutusmuoto) monikon epämääräinen genetiivimuoto sanasta maður