manna
Katso myös: mánná, männä |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
manna (9)
- Raamatun Toisessa Mooseksen kirjassa mainittu ruoka, jolla Jumala pitää Egyptistä pakoon lähteneet israelilaiset hengissä näiden vaeltaessa erämaassa neljänkymmenen vuoden ajan
- (kuvaannollisesti) jollekin tapahtuva hyvä asia
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmɑnːɑ/
- tavutus: man‧na
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | manna | – |
genetiivi | mannan | – |
partitiivi | mannaa | – |
akkusatiivi | manna; mannan |
– |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mannassa | – |
elatiivi | mannasta | – |
illatiivi | mannaan | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mannalla | – |
ablatiivi | mannalta | – |
allatiivi | mannalle | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mannana | – |
translatiivi | mannaksi | – |
abessiivi | mannatta | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | mannoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | manna- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
- latinan ja muinaiskreikan kautta heprean מן (mān), jonka alkuperä tuntematon, mahdollisesti muinaisegyptin
"jonkin myrhalta tuoksuva valkoinen kasvi"
Käännökset[muokkaa]
1. ruoka
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
mannajäkälä, mannakaskas, mannapuuro, mannaryyni, mannasaarni, mannasokeri, mannasuurimo, mannatamariski, mannavelli
Aiheesta muualla[muokkaa]
- manna Kielitoimiston sanakirjassa
Islanti[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
manna
- (taivutusmuoto) monikon epämääräinen genetiivimuoto sanasta maður