kulta
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]| Alkuaineet | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| platina ← kulta → elohopea | ||||||
| Pt ← Au → Hg | ||||||
 | ||||||
- metallinen alkuaine, vaaleankeltainen taipuisa jalometalli, jonka kemiallinen merkki on Au
- Hän löysi kultaa.
- edellisen kellertävä väri
- Kulta on lempivärini.
- hellittelynimi
- Hei, kulta!
- kultalevy
- Levy myi kultaa kahdessa viikossa.
- ensimmäinen palkinto kilpailussa, kultamitali, kultapokaali
- Hän voitti kultaa.
- (heraldiikka) heraldinen tinktuuri, toinen metalleista
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkult̪ɑ/
- tavutus: kul‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kulta | kullat |
| genetiivi | kullan | kultien (kultain) |
| partitiivi | kultaa | kultia |
| akkusatiivi | kulta; kullan |
kullat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kullassa | kullissa |
| elatiivi | kullasta | kullista |
| illatiivi | kultaan | kultiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kullalla | kullilla |
| ablatiivi | kullalta | kullilta |
| allatiivi | kullalle | kullille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kultana | kultina |
| translatiivi | kullaksi | kulliksi |
| abessiivi | kullatta | kullitta |
| instruktiivi | – | kullin |
| komitatiivi | – | kultine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kulla- | |
| vahva vartalo | kulta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- indoeurooppalainen, ehkä germaaninen, laina[1]
Käännökset
[muokkaa]
|
|
|
Ks. kultalevy |
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: kultainen, ulkokultainen
- adverbit: kultaisesti, ulkokultaisesti
- substantiivit: kultaaminen, kultaisuus, kultaus, ulkokultaisuus
- verbit: kullata, kultautua
Yhdyssanat
[muokkaa]hammaskulta, henkikulta, jokikulta, järkikulta, kahvikulta, katinkulta, keltakulta, kissankulta, kullanarvoinen, kullanetsijä, kullanetsintä, kullanhimo, kullanhohde, kullanhohtoinen, kullanhuuhdonta, kullanhuuhtoja, kullankaivaja, kullankallis, kullankeltainen, kullankiiltävä, kullanmuru, kullanmurunen, kullannuppu, kullanruskea, kullanvärinen, kulta-aarre, kulta-aika, kulta-arvo, kultadublee, kultaesine, kultahammas, kultahamsteri, kultaharkko, kultahiekka, kultahiukkanen, kultahoito, kultahäät, kultajauhe, kultajoukkue, kultajyvä, kultajyvänen, kultajänis, kultakaivos, kultakala, kultakanta, kultakate, kultakausi, kultakello, kultakenttä, kultaketju, kultakimpale, kultakirjain, kultakoru, kultakruunu, kultakuoriainen, kultakutri, kultakuume, kultaköynnös, kultalakka, kultalammas, kultalanka, kultalevy, kultamaa, kultamaali, kultamalmi, kultamitali, kultamitalimies, kultamitalinainen, kultamitalisti, kultamuna, kultanahka, kultanauha, kultaottelu, kultapallo, kultapaperi, kultapiisku, kultapistiäinen, kultapitoinen, kultapitoisuus, kultapossukerho, kultapronssi, kultaraha, kultaralli, kultareservi, kultarinta, kultaruoste, kultasade, kultaseppä, kultasiipi, kultasormus, kultasuola, kultasuoni, kultateos, kultatuoli, kultatyö, kultavaaka, kultavaranto, kultavihma, kultavitja, kultaväri, kultayhdiste, lapsikulta, lehtikulta, olympiakulta, valkokulta, velikulta, äitikulta
Idiomit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Pronomini
[muokkaa]kulta
Kroatia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kȕlta
- yksikön genetiivimuoto sanasta kult
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).
- Suomen sanat
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 10. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen heraldiikan sanasto
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Suomen pronominien taivutusmuodot
- Suomen kielen vanhahtavat ilmaukset
- Suomen kielen homonyymit
- Kroatian substantiivien taivutusmuodot
- Suomen kielen alkuaineet
- Suomen kielen värit
- Suomen kielen germaaniset lainat