kulta

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kulta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Alkuaineet
platinakultaelohopea
PtAuHg

Wikipedia
Katso artikkeli Kulta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Kultaa

kulta (10-I)

  1. Metallinen alkuaine, vaaleankeltainen taipuisa jalometalli, jonka kemiallinen merkki on Au
    Hän löysi kultaa.
  2. edellisen kellertävä väri
    Kulta on lempivärini.
  3. hellittelynimi
    Hei, kulta!
  4. kultalevy
    Levy myi kultaa kahdessa viikossa.
  5. ensimmäinen palkinto kilpailussa, kultamitali, kultapokaali
    Hän voitti kultaa.
  6. (heraldiikka) heraldinen tinktuuri, toinen metalleista

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkult̪ɑ/
  • tavutus: kul‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulta kullat
genetiivi kullan kultien
(kultain)
partitiivi kultaa kultia
akkusatiivi kulta;
kullan
kullat
sisäpaikallissijat
inessiivi kullassa kullissa
elatiivi kullasta kullista
illatiivi kultaan kultiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kullalla kullilla
ablatiivi kullalta kullilta
allatiivi kullalle kullille
muut sijamuodot
essiivi kultana kultina
translatiivi kullaksi kulliksi
abessiivi kullatta kullitta
instruktiivi kullin
komitatiivi kultine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kulla-
vahva vartalo kulta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • indoeurooppalainen, ehkä germaaninen, laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

henkikulta, jokikulta, järkikulta, kahvikulta, katinkulta, keltakulta, kissankulta, kullanetsijä, kullanetsintä, kullanhimo, kullanhohde, kullanhuuhdonta, kullanhuuhtoja, kullankaivaja, kullankallis, kullankiiltävä, kullanmuru, kullanmurunen, kullannuppu, kullanruskea, kulta-aarre, kulta-aika, kulta-arvo, kultadublee, kultaesine, kultahammas, kultahamsteri, kultaharkko, kultahiekka, kultahiukkanen, kultahoito, kultahäät, kultajauhe, kultajoukkue, kultajyvä, kultajyvänen, kultakaivos, kultakala, kultakanta, kultakate, kultakausi, kultakello, kultakenttä, kultaketju, kultakimpale, kultakirjain, kultakoru, kultakruunu, kultakuoriainen, kultakutri, kultakuume, kultaköynnös, kultalakka, kultalammas, kultalanka, kultalevy, kultamaa, kultamaali, kultamalmi, kultamitali, kultamitalimies, kultamitalinainen, kultamitalisti, kultamuna, kultanahka, kultanauha, kultaottelu, kultapallo, kultapaperi, kultapiisku, kultapistiäinen, kultapitoisuus, kultapossukerho, kultapronssi, kultaraha, kultaralli, kultareservi, kultarinta, kultaruoste, kultasade, kultaseppä, kultasiipi, kultasormus, kultasuola, kultasuoni, kultateos, kultatuoli, kultatyö, kultaus, kultavaaka, kultavaranto, kultavihma, kultavitja, kultaväri, kultayhdiste, lapsikulta, lehtikulta, olympiakulta, valkokulta, velikulta, äitikulta

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kulta Kielitoimiston sanakirjassa

Pronomini[muokkaa]

kulta

  1. (interrogatiivinen, taivutusmuoto, vanhahtava) yksikön ablatiivimuoto sanasta kuka
  2. (indefiniittinen, taivutusmuoto, vanhahtava) yksikön ablatiivimuoto sanasta kuka

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).