kuka
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Pronomini
[muokkaa]kuka
- (interrogatiivinen) kysyvä pronomini, joka viittaa ihmiseen
- Kuka on syönyt puuroani?
- (indefiniittinen) se, joka
- Kuka söi kesävoin, voi myös ostaa sitä lisää.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkukɑ/
- tavutus: ku‧ka
Etymologia
[muokkaa]*ku + -ka
Taivutus
[muokkaa]| sijamuoto | yksikkö | monikko |
|---|---|---|
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuka, (ken) | (kutka), ketkä |
| genetiivi | (kunka), kenen | (kuiden, kuitten), keiden, keitten |
| partitiivi | (kuta), ketä | (kuita), keitä |
| akkusatiivi | (kuka, kunka); kenet | (kutka), ketkä |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | (kussa), kenessä | (kuissa), keissä |
| elatiivi | (kusta), kenestä | (kuista), keistä |
| illatiivi | (kuhun), keneen, kehen | (kuihin), keihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | (kulla), kenellä, kellä | (kuilla), keillä |
| ablatiivi | (kulta), keneltä, keltä | (kuilta), keiltä |
| allatiivi | (kulle), kenelle, kelle | (kuille), keille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | (kuna), kenenä | (kuina), keinä |
| translatiivi | (kuksi), keneksi | (kuiksi), keiksi |
| abessiivi | (kutta, kenettä) | (kuitta, keittä) |
| instruktiivi | — | (kuin), — |
| komitatiivi | — | — |
Huomautukset
[muokkaa]- Taivutusmuodot korvautuvat usein rinnakkaisen, ylätyylisen ken-pronominin muodoilla (ks. taulukko).
- Pronominilla ken on yksikössä myös erillinen akkusatiivimuoto kenet.
- Pronominilla on myös adverbiaalisia sijamuotoja; instruktiivia käytetään nykykielessä ainoastaan adverbina:
Käännökset
[muokkaa]1. kysyvä pronomini, joka viittaa ihmiseen
|
Seuraavissa käännösmerkinnöissä on vikaa (väärä muoto tai kieltä ei ole lisätty tietokantaan): | ||
|
||
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]- (ylätyylinen) ken
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuka Kielitoimiston sanakirjassa
- kuka Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 37 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Kroatia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]| yksikkö | monikko | |
| nominatiivi | kȕka | kȕke |
| genetiivi | kȕkē | kȗkā |
| datiivi-lokatiivi | kȕki | kȕkama |
| akkusatiivi | kȕku | kȕke |
| vokatiivi | kuko | kȕke |
| instrumentaali | kȕkōm | kȕkama |
kȕka f.
- koukku
- kuka za hvatanje – heittokoukku
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /'kûka/
- tavutus: ku‧ka
Aiheesta muualla
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kùka
- yksikön genetiivimuoto sanasta kuk
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /'kǔka/
- tavutus: ku‧ka
Verbi
[muokkaa]kȕkā
- yksikön 3. persoonan preesens verbistä kukati
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /'kûkaː/
- tavutus: ku‧ka
Pitjantjatjara
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuka
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen interrogatiivipronominit
- Suomen kielen indefiniittipronominit
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Ongelmalliset käännökset
- Kroatian sanat
- Kroatian kielen substantiivit
- Kroatian kielen kaksitavuiset sanat
- Kroatian substantiivien taivutusmuodot
- Kroatian verbien taivutusmuodot
- Pitjantjatjaran sanat
- Pitjantjatjaran kielen substantiivit