Siirry sisältöön

kuka

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Pronomini

[muokkaa]

kuka

  1. (interrogatiivinen) kysyvä pronomini, joka viittaa ihmiseen
    Kuka on syönyt puuroani?
  2. (indefiniittinen) se, joka
    Kuka söi kesävoin, voi myös ostaa sitä lisää.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkukɑ/
  • tavutus: ku‧ka

Etymologia

[muokkaa]

*ku + -ka

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivikuka, (ken)(kutka), ketkä
genetiivi(kunka), kenen(kuiden, kuitten), keiden, keitten
partitiivi(kuta), ketä(kuita), keitä
akkusatiivi(kuka, kunka); kenet(kutka), ketkä
sisäpaikallissijat
inessiivi(kussa), kenessä(kuissa), keissä
elatiivi(kusta), kenestä(kuista), keistä
illatiivi(kuhun), keneen, kehen(kuihin), keihin
ulkopaikallissijat
adessiivi(kulla), kenellä, kellä(kuilla), keillä
ablatiivi(kulta), keneltä, keltä(kuilta), keiltä
allatiivi(kulle), kenelle, kelle(kuille), keille
muut sijamuodot
essiivi(kuna), kenenä(kuina), keinä
translatiivi(kuksi), keneksi(kuiksi), keiksi
abessiivi(kutta, kenettä)(kuitta, keittä)
instruktiivi(kuin), —
komitatiivi

Huomautukset

[muokkaa]
  • Taivutusmuodot korvautuvat usein rinnakkaisen, ylätyylisen ken-pronominin muodoilla (ks. taulukko).
  • Pronominilla ken on yksikössä myös erillinen akkusatiivimuoto kenet.
  • Pronominilla on myös adverbiaalisia sijamuotoja; instruktiivia käytetään nykykielessä ainoastaan adverbina:
kuin (monikon instruktiivi)
kuinka (monikon instruktiivi)
kun (yksikön latiivi)
kulloin (yksikön temporaali)
kuten tai kutenka (yksikön kausatiivi)

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
  • (ylätyylinen) ken

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kuka Kielitoimiston sanakirjassa
  • kuka Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 37 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroatia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
yksikkö monikko
nominatiivikȕkakȕke
genetiivikȕkēkȗkā
datiivi-lokatiivikȕkikȕkama
akkusatiivikȕkukȕke
vokatiivikukokȕke
instrumentaalikȕkōmkȕkama

kȕka f. 

  1. koukku
    kuka za hvatanje – heittokoukku

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /'kûka/
  • tavutus: ku‧ka

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kȕka Hrvatski jezični portal
  • kȕka Školski rječnik hrvatskoga jezika

Substantiivi

[muokkaa]

kùka

  1. yksikön genetiivimuoto sanasta kuk

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /'kǔka/
  • tavutus: ku‧ka

Verbi

[muokkaa]

kȕkā

  1. yksikön 3. persoonan preesens verbistä kukati

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /'kûkaː/
  • tavutus: ku‧ka

Pitjantjatjara

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kuka

  1. liha