kulla
 |
Suomi[muokkaa]
Pronomini[muokkaa]
kulla
- (interrogatiivinen, taivutusmuoto, vanhahtava) yksikön adessiivimuoto sanasta kuka
- (indefiniittinen, taivutusmuoto, vanhahtava) yksikön adessiivimuoto sanasta kuka
Verbi[muokkaa]
kulla
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kultaa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kultaa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kultaa
Norja (bokmål)[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kulla
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivin määräinen muoto sanasta kull
Norja (nynorsk)[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kulla
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivin määräinen muoto sanasta kull
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kulla
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta kuld