kulla

Suomi

Pronomini

kulla

1. (interrogatiivinen, taivutusmuoto, vanhahtava) yksikön adessiivimuoto sanasta kuka
2. (indefiniittinen, taivutusmuoto, vanhahtava) yksikön adessiivimuoto sanasta kuka

Verbi

kulla

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kultaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kultaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kultaa

Norja (bokmål)

Substantiivi

kulla

1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivin määräinen muoto sanasta kull

Norja (nynorsk)

Substantiivi

kulla

1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivin määräinen muoto sanasta kull

Viro

Substantiivi

kulla

1. yksikön genetiivimuoto sanasta kuld