koukku

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Koukku
Nostamiseen käytettävä koukku

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

koukku (1-A) (monikko koukut)

  1. vaatenaula, ripustuskoukku
  2. ongenkoukku
    Onki ilman koukkua ei ole kalastusväline.
  3. (tekniikka) nostokoukku
  4. (urheilu) nyrkkeilyssä koukkulyönti
    Vasen koukku puree, joskus myös oikea.
  5. (kuvaannollisesti) houkutin, esimerkiksi tarinan alussa kerronnallinen huomion kiinnittäjä, joka innostaa lukemaan pidemmälle
  6. (slangia) poliisi
    Katso, tuolla koukut kyttää!
  7. historiallinen yhtä tilaa vastannut veroyksikkö Suomessa ennen 1400-lukua
  8. (typografia, ) tarke sedilji

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkʷo̞ukʷːu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi koukku koukut
genetiivi koukun koukkujen
(koukkuin)
partitiivi koukkua koukkuja
akkusatiivi koukku; koukun koukut
Sisäpaikallissijat
inessiivi koukussa koukuissa
elatiivi koukusta koukuista
illatiivi koukkuun koukkuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi koukulla koukuilla
ablatiivi koukulta koukuilta
allatiivi koukulle koukuille
Muut
essiivi koukkuna koukkuina
translatiivi koukuksi koukuiksi
abessiivi koukutta koukuitta
instruktiivi koukuin
komitatiivi koukkuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]