poliisi

Suomi

Poliisi

Poliisi

Substantiivi

poliisi (5) tai (6)

1. yhteiskunnassa järjestystä ja turvallisuutta valvova ja ylläpitävä virkamies

   Poliisi pysäytti minut ja antoi ylinopeudesta sakot.

2. yhteiskunnassa järjestystä ja turvallisuutta valvova ja ylläpitävä organisaatio, poliisivoimat

   Poliisin tehtäviin kuuluu valvoa liikennettä.

   Poliisi oli mukana festivaaleilla valvomassa järjestystä.

3. (urheilu, kuvaannollisesti) jääkiekossa tappelemiseen erikoistunut pelaaja, gooni

Ääntäminen

• IPA: /ˈpoliːsi/
• tavutus: po‧lii‧si

Taivutus

Taivutus sijamuoto yksikkö monikko kieliopilliset sijamuodot nominatiivi poliisi poliisit genetiivi poliisin poliisien (poliisein) partitiivi poliisia poliiseja akkusatiivi poliisi; poliisin poliisit sisäpaikallissijat inessiivi poliisissa poliiseissa elatiivi poliisista poliiseista illatiivi poliisiin poliiseihin ulkopaikallissijat adessiivi poliisilla poliiseilla ablatiivi poliisilta poliiseilta allatiivi poliisille poliiseille muut sijamuodot essiivi poliisina poliiseina translatiivi poliisiksi poliiseiksi abessiivi poliisitta poliiseitta instruktiivi – poliisein komitatiivi – poliiseine- + omistusliite vartalot vokaalivartalo poliisi- heikko vartalo - vahva vartalo - konsonantti- vartalo -

Taivutus sijamuoto yksikkö monikko kieliopilliset sijamuodot nominatiivi poliisi poliisit genetiivi poliisin poliisien poliiseiden poliiseitten partitiivi poliisia poliiseita poliiseja akkusatiivi poliisi; poliisin poliisit sisäpaikallissijat inessiivi poliisissa poliiseissa elatiivi poliisista poliiseista illatiivi poliisiin poliiseihin ulkopaikallissijat adessiivi poliisilla poliiseilla ablatiivi poliisilta poliiseilta allatiivi poliisille poliiseille muut sijamuodot essiivi poliisina poliiseina translatiivi poliisiksi poliiseiksi abessiivi poliisitta poliiseitta instruktiivi – poliisein komitatiivi – poliiseine- + omistusliite vartalot vokaalivartalo poliisi- heikko vartalo - vahva vartalo - konsonantti- vartalo -

Kotuksen mukaan sana taipuu oikeanpuoleisen taulukon mukaan, mutta vasemmanpuoleinen taulukko on käytännössä yleisempi; poliiseja on merkittävästi yleisempi monikon partitiivi kuin poliiseita.

Etymologia

ranskan kielen sanasta police << latinan kielen sanasta politia << kreikan sanasta politeia (πολιτεία); sana police otettiin käyttöön ranskan kieleen 1700-luvulla

Käännökset

1. henkilö

englanti: police, policeman, policewoman, police officer espanja: policía m./f. hollanti: politie f., politieman m. ido: jendarmo inarinsaame: poolis indonesia: polisi italia: poliziotto japani: 警察官 (keisatsukan) latvia: policists m., policiste f. liettua: policininkas m., policininkė f. mandariinikiina: 警察 (jǐngchá) portugali: polícia m./f.

puola: policjant m. ranska: policier m., policière f. romania: poliţist m. ruotsi: polis saksa: Polizist m., Polizistin f. tanska: betjent, politibetjent tšekki: policista m. turkki: polis memuru unkari: rendőr venäjä: полицейский m., (Venäjällä, 1917–2011) милиционер m. (hist.) viro: politseinik

2. organisaatio

azeri: polis dari: پلیس f. englanti: police espanja: policía f. italia: polizia f. japani: 警察 (keisatsu) kymri: heddlu latvia: policija liettua: policija mandariinikiina: (Manner-Kiinassa) 公安 (gōng'ān), 警察 norja: politi norja (nynorsk): politi n. portugali: polícia f.

puola: policja f. ranska: police f. romania: poliție f. ruotsi: polis saksa: Polizei f. tanska: politi tšekki: policie turkki: polis unkari: rendőrség uzbekki: politsiya venäjä: полиция f., (Venäjällä, 1917–2011) милиция f. (hist.) viro: politsei

Liittyvät sanat

• salainen poliisi

Synonyymit

• [1] henkilö: fobba, jepari, koukku, kyttä, pollari, sinivuokko, skoude, slurkki, smurffi, (halventava) sika, paskajalka, paskalakki, tinanappi, (monikossa) kissalan pojat

Yhdyssanat

eräpoliisi, hellapoliisi, huumepoliisi, järjestyspoliisi, koirapoliisi, korttelipoliisi, liikennepoliisi, lähipoliisi, mellakkapoliisi, moottoripyöräpoliisi, nuorisopoliisi, paikallispoliisi, passipoliisi, pillupoliisi, poliisiasema, poliisiasia, poliisiauto, poliisihallinto, poliisijärjestys, poliisikamari, poliisiketju, poliisikoira, poliisikonstaapeli, poliisikunta, poliisikuulustelu, poliisilaitos, poliisimerkki, poliisimestari, poliisimies, poliisineuvos, poliisipartio, poliisipiiri, poliisipäällikkö, poliisitalo, poliisitarkastaja, poliisitiedotus, poliisitoimi, poliisitutkinta, poliisivaltio, poliisivalvonta, poliisivankila, poliisivartio, poliisivene, poliisiviranomainen, poliisivoima, pyöräpoliisi, ratsupoliisi, riistapoliisi, rikospoliisi, salapoliisi, siveyspoliisi, sotapoliisi, sotilaspoliisi, suojelupoliisi, turvallisuuspoliisi, venepoliisi

• lelupoliisi
• poliisinainen

Aiheesta muualla

• poliisi Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

poliisi

1. (vakuutusala) vakuutuskirja

Käännökset

1. vakuutuskirja

viro: poliis

Aiheesta muualla

• poliisi Tieteen termipankissa
• poliisi Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 474 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa