Siirry sisältöön

poliisi

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Poliisi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Poliisi
Poliisi

Substantiivi

[muokkaa]

poliisi (5) tai (6)

  1. yhteiskunnassa järjestystä ja turvallisuutta valvova ja ylläpitävä virkamies
    Poliisi pysäytti minut ja antoi ylinopeudesta sakot.
  2. yhteiskunnassa järjestystä ja turvallisuutta valvova ja ylläpitävä organisaatio, poliisivoimat
    Poliisin tehtäviin kuuluu valvoa liikennettä.
    Poliisi oli mukana festivaaleilla valvomassa järjestystä.
  3. (urheilu, kuvaannollisesti) jääkiekossa tappelemiseen erikoistunut pelaaja, gooni

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈpoliːsi/
  • tavutus: po‧lii‧si

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi poliisi poliisit
genetiivi poliisin poliisien
(poliisein)
partitiivi poliisia poliiseja
akkusatiivi poliisi;
poliisin
poliisit
sisäpaikallissijat
inessiivi poliisissa poliiseissa
elatiivi poliisista poliiseista
illatiivi poliisiin poliiseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi poliisilla poliiseilla
ablatiivi poliisilta poliiseilta
allatiivi poliisille poliiseille
muut sijamuodot
essiivi poliisina poliiseina
translatiivi poliisiksi poliiseiksi
abessiivi poliisitta poliiseitta
instruktiivi poliisein
komitatiivi poliiseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo poliisi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi poliisi poliisit
genetiivi poliisin poliisien
poliiseiden
poliiseitten
partitiivi poliisia poliiseita
poliiseja
akkusatiivi poliisi;
poliisin
poliisit
sisäpaikallissijat
inessiivi poliisissa poliiseissa
elatiivi poliisista poliiseista
illatiivi poliisiin poliiseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi poliisilla poliiseilla
ablatiivi poliisilta poliiseilta
allatiivi poliisille poliiseille
muut sijamuodot
essiivi poliisina poliiseina
translatiivi poliisiksi poliiseiksi
abessiivi poliisitta poliiseitta
instruktiivi poliisein
komitatiivi poliiseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo poliisi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Kotuksen mukaan sana taipuu oikeanpuoleisen taulukon mukaan, mutta vasemmanpuoleinen taulukko on käytännössä yleisempi; poliiseja on merkittävästi yleisempi monikon partitiivi kuin poliiseita.

Etymologia

[muokkaa]

ranskan kielen sanasta police << latinan kielen sanasta politia << kreikan sanasta politeia (πολιτεία); sana police otettiin käyttöön ranskan kieleen 1700-luvulla

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

eräpoliisi, hellapoliisi, huumepoliisi, järjestyspoliisi, koirapoliisi, korttelipoliisi, liikennepoliisi, lähipoliisi, mellakkapoliisi, moottoripyöräpoliisi, nuorisopoliisi, paikallispoliisi, passipoliisi, pillupoliisi, poliisiasema, poliisiasia, poliisiauto, poliisihallinto, poliisijärjestys, poliisikamari, poliisiketju, poliisikoira, poliisikonstaapeli, poliisikunta, poliisikuulustelu, poliisilaitos, poliisimerkki, poliisimestari, poliisimies, poliisineuvos, poliisipartio, poliisipiiri, poliisipäällikkö, poliisitalo, poliisitarkastaja, poliisitiedotus, poliisitoimi, poliisitutkinta, poliisivaltio, poliisivalvonta, poliisivankila, poliisivartio, poliisivene, poliisiviranomainen, poliisivoima, pyöräpoliisi, ratsupoliisi, riistapoliisi, rikospoliisi, salapoliisi, siveyspoliisi, sotapoliisi, sotilaspoliisi, suojelupoliisi, turvallisuuspoliisi, venepoliisi

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • poliisi Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

[muokkaa]

poliisi

  1. (vakuutusala) vakuutuskirja[1]

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • poliisi Tieteen termipankissa
  • poliisi Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 474 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Nykysuomen sivistyssanakirja : vierasperäiset sanat / toim. Nykysuomen laitos. Helsinki : Suomalaisen kirjallisuuden seura ; 1979.