Siirry sisältöön

politseinik

Wikisanakirjasta

Viro

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

politseinik (gen politseiniku, part politseinikku, politseinikut)

  1. (henkilö) poliisi, poliisimies

Taivutus

[muokkaa]
  Näytä/piilota taivutustaulukko
yksikkö monikko
nominatiivipolitseinikpolitseinikud
genetiivipolitseinikupolitseinike
politseinikude
partitiivipolitseinikkupolitseinikke
politseinikkusid
illatiivipolitseinikku
politseinikusse
politseinikesse
politseinikkudesse
inessiivipolitseinikuspolitseinikes
politseinikkudes
elatiivipolitseinikustpolitseinikest
politseinikkudest
allatiivipolitseinikulepolitseinikele
politseinikkudele
adessiivipolitseinikulpolitseinikel
politseinikkudel
ablatiivipolitseinikultpolitseinikelt
politseinikkudelt
translatiivipolitseinikukspolitseinikeks
politseinikkudeks
terminatiivipolitseinikunipolitseinikeni
politseinikkudeni
essiivipolitseinikunapolitseinikena
politseinikkudena
abessiivipolitseinikutapolitseiniketa
politseinikkudeta
komitatiivipolitseinikugapolitseinikega
politseinikkudega
  Näytä/piilota taivutustaulukko
yksikkö monikko
nominatiivipolitseinikpolitseinikud
genetiivipolitseinikupolitseinikute
partitiivipolitseinikutpolitseinikuid
illatiivipolitseinikussepolitseinikutesse
politseinikuisse
inessiivipolitseinikuspolitseinikutes
politseinikuis
elatiivipolitseinikustpolitseinikutest
politseinikuist
allatiivipolitseinikulepolitseinikutele
politseinikuile
adessiivipolitseinikulpolitseinikutele
politseinikuil
ablatiivipolitseinikultpolitseinikutelt
politseinikuilt
translatiivipolitseinikukspolitseinikuteks
politseinikuiks
terminatiivipolitseinikunipolitseinikuteni
essiivipolitseinikunapolitseinikutena
abessiivipolitseinikutapolitseinikuteta
komitatiivipolitseinikugapolitseinikutega

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • politseinik Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • politseinik sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)