sika

Suomi

[1] Siat, emakko ja porsas

Adverbi

sika

1. (puhekieltä) rinnakkainen kirjoitusasu sanasta sika-

   Mä ajattelin, et se on ihan sika hyvä idea!

Huomautukset

• Kieliopillisesti korrekti kirjoitusasu on yhdyssana kuten sikahyvä tai sikasiisti.

Substantiivi

sika (9-D) (monikko siat)

1. (yleisesti) mikä tahansa sikojen heimoon (Suidae) kuuluva sikaeläinten laji tai sellaisen yksilö
2. (yleisesti) mikä tahansa edelliseen kuuluvan sikojen suvun (Sus) laji tai sellaisen yksilö
3. (erityisesti) mistä tahansa edelliseen kuuluvasta lajista, tavallisimmin villisiasta (Sus scrofa), kotieläimeksi jalostettu variantti, jota käytetään lihan tuotantoon ja jota pidetään yleensä sikalan karsinassa eli läävässä

   Matilla on sikalassaan kasvamassa 200 sikaa.

4. (kuvaannollisesti, halventava) törkeästi käyttäytyvä henkilö

   Se sika kuvitteli saavansa koko hoidon ilmaiseksi!

5. eräs horoskooppimerkki kiinalaisessa horoskoopissa
6. eräs lasten korttipeli

Ääntäminen

• IPA: /ˈsikɑ/, [ˈsikɑ]
• tavutus: si‧ka

Etymologia

• uskotaan juontuvan kantasuomea edeltävältä ajalta, sillä sille on vastine mordvassa

Käännökset

1. kotieläin

albania: derr azeri: donuz bulgaria: свиня f. englanti: pig, swine ersä: туво espanja: cerdo m., puerco m., (Amerikassa) chancho m. hollanti: varken n. islanti: svín n. italia: maiale m. japani: 豚 kreikka: γουρούνι kroatia: svinja f. kurdi: beraz latina: sus m./f. latvia: cūka liivi: sigā norja: gris

norja (nynorsk): svin puola: świnia f. ranska: porc m. romania: porc m. ruotsi: svin saksa: Schwein n. slovakki: prasa n. tanska: svin, gris tšekki: prase n., vepř m. turkki: domuz ukraina: свиня f. unkari: disznó uzbekki: cho'chqa valkovenäjä: свіння f. venäjä: свинья f. vepsä: siga viro: siga

Liittyvät sanat

• emakko, karju, kesäpossu, kärsä, pekoni, porsas, saparo, silava

Yhdyssanat

• emäsika, fasistisika, lihasika, merisika, metsäsika, napasika, pahkasika, piikkisika, sianharjas, sianjalostus, siankasvattaja, siankasvatus, siankyljys, siankylki, siankärsämö, sianliha, sianlihakastike, sianmarja, sianporsas, sianpuolukka, sianpää, sianruoka, siansaksa, siansaparo, siansivu, siansorkka, sikaeläin, sikaflunssa, sikahalpa, sikahumala, sikainfluenssa, sikalauma, sikamokka, sikanauta, sika-nautajauheliha, sikapossu, sikarotu, sikarutto, sikasiisti, sikatalous, sikatarha, silavasika, sovinistisika, teurassika, villisika, yorkshiresika

Johdokset

• adjektiivit: sikamainen
• prefiksit: siko-
• substantiivit: sikala
• substantiivit: sikailla

Anagrammit

• aski, kasi, kisa

Idiomit

• olla kuin siat pellossa
  1. käyttäytyä sopimattomasti
  2. aiheuttaa piittaamattomasti sotkua
• ostaa sika säkissä

1. jättää tutustumatta ostettavaan tuotteeseen huolellisesti etukäteen

• nätti kuin sika pienenä
  1. hellyttävä, sympaattisen sievä
• parantaa kuin sika juoksuaan
  1. parantaa suoritustaan loppua kohden

Aiheesta muualla

• sika Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 282 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

sika (9)

1. sikan kieli: Indonesiassa Floresin saarella käytettävä kie­li (kie­litun­nus: ski)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sika	–
genetiivi	sikan	–
partitiivi	sikaa	–
akkusatiivi	sika; sikan	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	sikassa	–
elatiivi	sikasta	–
illatiivi	sikaan	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	sikalla	–
ablatiivi	sikalta	–
allatiivi	sikalle	–
muut sijamuodot
essiivi	sikana	–
translatiivi	sikaksi	–
abessiivi	sikatta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	sikoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sika-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kieli

englanti: Sikanese, Sika ranska: sika m.

saksa: Sika n. swahili: Kisika

Aiheesta muualla

• sika Suomen etymologisessa sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

sika (monikko sika tai sikas)

1. japaninpeura

Esperanto

Adjektiivi

sika

1. sikhiläinen

Ido

Adjektiivi

sika

1. kuiva

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	sȉka	sȉke
genetiivi	sȉkē	sȋkā
datiivi-lokatiivi	sȉki	sȉkama
akkusatiivi	sȉku	sȉke
vokatiivi	siko	sȉke
instrumentaali	sȉkōm	sȉkama

sȉka f. 

1. kari

Aiheesta muualla

• sȉka Školski rječnik hrvatskoga jezika

Serbia

Substantiivi

síka f. (kyrillinen сика)

1. (lastenkieltä) tissi

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	síka	síke
genetiivi	síkē	síkā
datiivi-lokatiivi	síki	síkama
akkusatiivi	síku	síke
vokatiivi	siko	síke
instrumentaali	síkōm	síkama

Aiheesta muualla

• Николић, Мирослав (2011): sika, Речник српскога језика, ISBN 978-86-7946-004-2, s. 1196