Siirry sisältöön

sotkea

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

sotkea (58) (taivutus[luo])

  1. panna epäjärjestykseen
    Lapsi on sotkenut huoneensa.
  2. liata
  3. pilata
    Sotkit suunnitelmani.
  4. ottaa mukaan johonkin; sekoittaa joku johonkin
    Miksi sotkit minut tähän?
  5. sekoittaa yhteen; yhdistää sekoittamalla
    Ja hän otti taikinaa, sotki ja teki kakkuja hänen silmiensä edessä ja paistoi kakut. (2. Sam. 13; käännös 1933/38)
  6. sekoittaa keskenään kaksi asiaa; erehtyä
    muistihäiriöt ja kuulo-ongelmat saatetaan myös sotkea toisiinsa (kuuloliitto.fi)
  7. (murteellinen) polkea, talloa, astua päälle
  8. (arkikieltä) ajaa polkupyörällä

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsot̪keɑˣ/
  • tavutus: sot‧ke‧a

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • sotkea Kielitoimiston sanakirjassa