silava

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

silava (10)[1]

  1. sian nahanalainen rasvakudos, johon lihaa leikattaessa jää myös lihaa
    Pannulla paistettu silava on monien herkkua ja merkittävä osa englantilaista aamiaista.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsilɑʋɑ/
  • tavutus: si‧la‧va

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi silava silavat
genetiivi silavan silavien
(silavain)
partitiivi silavaa silavia
akkusatiivi silava;
silavan
silavat
sisäpaikallissijat
inessiivi silavassa silavissa
elatiivi silavasta silavista
illatiivi silavaan silaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi silavalla silavilla
ablatiivi silavalta silavilta
allatiivi silavalle silaville
muut sijamuodot
essiivi silavana silavina
translatiivi silavaksi silaviksi
abessiivi silavatta silavitta
instruktiivi silavin
komitatiivi silavine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo silava-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kylkisilava, silavakerros

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • silava Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10