läävä

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: laava


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

läävä (10)[1]

  1. (murteellinen, Karjala, osittain Savo) karjasuoja, jota käytetään lampaiden, lehmien ja sikojen talvi- ja sääsuojana; navetta
  2. (kuvaannollisesti) epäsiisti asunto tai asuinpaikka
    Eikö sun tee pahaa asua tollasessa läävässä?

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi läävä läävät
genetiivi läävän läävien
(lääväin)
partitiivi läävää lääviä
akkusatiivi läävä;
läävän
läävät
sisäpaikallissijat
inessiivi läävässä läävissä
elatiivi läävästä läävistä
illatiivi läävään lääviin
ulkopaikallissijat
adessiivi läävällä läävillä
ablatiivi läävältä lääviltä
allatiivi läävälle lääville
muut sijamuodot
essiivi läävänä läävinä
translatiivi lääväksi lääviksi
abessiivi läävättä läävittä
instruktiivi läävin
komitatiivi läävine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

slaavilainen laina[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.