polis
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (historia) antiikin Kreikan kaupunkivaltio
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | polis | polikset |
genetiivi | poliksen | polisten poliksien |
partitiivi | polista | poliksia |
akkusatiivi | polis; poliksen |
polikset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | poliksessa | poliksissa |
elatiivi | poliksesta | poliksista |
illatiivi | polikseen | poliksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | poliksella | poliksilla |
ablatiivi | polikselta | poliksilta |
allatiivi | polikselle | poliksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | poliksena | poliksina |
translatiivi | polikseksi | poliksiksi |
abessiivi | poliksetta | poliksitta |
instruktiivi | – | poliksin |
komitatiivi | – | poliksine- + omistusliite |
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | polis | poliit |
genetiivi | poliin | poliiden poliitten |
partitiivi | polista | poliita |
akkusatiivi | polis; poliin |
poliit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | poliissa | poliissa |
elatiivi | poliista | poliista |
illatiivi | poliiseen | poliisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | poliilla | poliilla |
ablatiivi | poliilta | poliilta |
allatiivi | poliille | poliille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | poliina | poliina |
translatiivi | poliiksi | poliiksi |
abessiivi | poliitta | poliitta |
instruktiivi | – | poliin |
komitatiivi | – | poliine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. antiikin Kreikan kaupunkivaltio
|
Latina[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
polīs
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä poliō
Ranska[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
polis
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä polir
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä polir
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä polir
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä polir
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä polir
- (taivutusmuoto) monikon maskuliininen partisiipin perfekti verbistä polir
Ruotsi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
polis (3) (yks. määr. polisen [luo], mon. epämäär. poliser [luo], mon. määr. poliserna [luo])