polis

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

polis (41) taikka (39)

  1. (historia) antiikin Kreikan kaupunkivaltio

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi polis polikset
genetiivi poliksen polisten
poliksien
partitiivi polista poliksia
akkusatiivi polis; poliksen polikset
sisäpaikallissijat
inessiivi poliksessa poliksissa
elatiivi poliksesta poliksista
illatiivi polikseen poliksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi poliksella poliksilla
ablatiivi polikselta poliksilta
allatiivi polikselle poliksille
muut sijamuodot
essiivi poliksena poliksina
translatiivi polikseksi poliksiksi
abessiivi poliksetta poliksitta
instruktiivi poliksin
komitatiivi poliksine-
+ omistusliite
Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi polis poliit
genetiivi poliin poliiden
poliitten
partitiivi polista poliita
akkusatiivi polis; poliin poliit
sisäpaikallissijat
inessiivi poliissa poliissa
elatiivi poliista poliista
illatiivi poliiseen poliisiin
(poliihin)
ulkopaikallissijat
adessiivi poliilla poliilla
ablatiivi poliilta poliilta
allatiivi poliille poliille
muut sijamuodot
essiivi poliina poliina
translatiivi poliiksi poliiksi
abessiivi poliitta poliitta
instruktiivi poliin
komitatiivi poliine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

polīs

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä poliō

Ranska[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

polis

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä polir
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä polir
  3. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä polir
  4. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä polir
  5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä polir
  6. (taivutusmuoto) monikon maskuliininen partisiipin perfekti verbistä polir

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

polis (3) (yks. määr. polisen, mon. epämäär. poliser, mon. määr. poliserna)

  1. poliisi; poliisilaitos
  2. poliisi
  3. vakuutuskirja

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]