väkä

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: vaka


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

väkä (10-D)

  1. ylimääräinen lyhyt viiva

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋækæ/
  • tavutus: vä‧kä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi väkä väät
genetiivi vään väkien
(väkäin)
partitiivi väkää väkiä
akkusatiivi väkä;
vään
väät
sisäpaikallissijat
inessiivi väässä väissä
elatiivi väästä väistä
illatiivi väkään väkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi väällä väillä
ablatiivi väältä väiltä
allatiivi väälle väille
muut sijamuodot
essiivi väkänä väkinä
translatiivi vääksi väiksi
abessiivi väättä väittä
instruktiivi väin
komitatiivi väkine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

väkäleuka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • väkä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.