haka

Katso myös: Haka, häkä

Suomi

Substantiivi

haka (9-D) (monikko haat)

1. metallinen tai puinen koukku, jolla salvataan ovi, ikkuna, laatikko tai muu sellainen; säppi

   ovi on haassa

2. uittohaka, puoshaka, keksi
3. (arkikieltä) mestari, hai, kova tekijä

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑkɑ/
• tavutus: ha‧ka

Käännökset

1. tylsäpäinen koukku, jolla kiinnitetään suljettu ovi, ikkuna, laatikko tai vastaava

englanti: hasp esperanto: hoko ido: grapino, hoko, agrafo latina: hāmus m. latvia: krampis, āķis liivi: krämp

ranska: crochet m. ruotsi: hasp, hake turkki: kapı kancası ukraina: гак, защіпка f. unkari: horog viro: haak, kramp

Liittyvät sanat

• säppi
• salpa
• telki
• suljin
• koukku

Johdokset

• verbit: hakautua
• substantiivit: hakanen, hakaus
• adjektiivit: hakamainen

Yhdyssanat

hakaliitos, hakalukko, hakamies, hakaneula, hakarauta, hakaristi, hakasauma, hakasulje, hakasulku, hakaviivain, hakaviivoitin, ikkunanhaka, karbiinihaka, kiertohaka, lankahaka, ovenhaka, palohaka, puoshaka, salpahaka, tuulihaka, uittohaka,

hakaluu

Substantiivi

haka (9-D) (monikko haat)

1. aidattu laidun

Käännökset

1. aidattu laidun

englanti: pasture, rangeland; (hevoshaka) paddock, corral ruotsi: hage saksa: Gehege n.

turkki: ağıl viro: koppel

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

hakamaa, hevoshaka, lammashaka, lehmihaka, vasikkahaka

Aiheesta muualla

• haka Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

haka (9) (monikko hakat)

1. maorien perinteinen taisteluun valmistanut sotahuutoa sisältävä tanssi

Etymologia

• lainasana maorin kielestä

Aiheesta muualla

• Artikkelit 732, 2233 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Englanti

Substantiivi

haka (monikko hakas tai haka)

1. haka (sotatanssi)

Etymologia

• lainasana maorin kielestä

Islanti

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö			monikko
	epämääräinen	määräinen		epämääräinen	määräinen
nominatiivi	haka	hakan		hökur	hökurnar
akkusatiivi	höku	hökuna		hökur	hökurnar
datiivi	höku	hökunni		hökum	hökunum
genetiivi	höku	hökunnar		haka	hakanna

haka f.

1. leuka

Ääntäminen

• IPA: /ˈhaːka/

Substantiivi

haka

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen muoto sanasta haki
2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin epämääräinen muoto sanasta haki
3. (taivutusmuoto) yksikön datiivin epämääräinen muoto sanasta haki
4. (taivutusmuoto) monikon genetiivin epämääräinen muoto sanasta haki
5. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivin epämääräinen muoto sanasta haki

Verbi

haka

1. hakata hakulla
2. merkitä tarkistetuksi, ruksata

Kašubi

Substantiivi

haka f.

1. haka (koukku)

Maori

Substantiivi

haka

1. haka (sotatanssi)

Etymologia

• oseaanisen kantakielen sanasta *sanga

Huomautukset

• Käytetään muodossa haka-a.

Nama (afrikkalainen)

Numeraali

haka

1. (kardinaaliluku) neljä

Norja

Substantiivi

1. (bokmål, taivutusmuoto) yksikön nominatiivin määräinen muoto sanasta hake

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• haken

Substantiivi

1. (nynorsk, taivutusmuoto) yksikön nominatiivin määräinen muoto sanasta hake

Puola

Substantiivi

haka

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta hak

Rapanui

Verbi

haka

1. tehdä

Liittyvät sanat

Johdokset

• haka'ite

Ruotsi

Substantiivi

haka yl. (1) (yks. määr. hakan[luo], mon. epämäär. hakor [luo], mon. määr. hakorna [luo])

1. leuka

Liittyvät sanat

• käft
• käk, käke

Aiheesta muualla

• haka Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)