keksi

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keksi (5)

  1. tavallisesti tehdasmaisesti viljasta valmistettu ohut kuivaksi paistettu makea tai suolainen leivonnainen
    Syödä keksejä kahvin kanssa.
  2. (tietotekniikka) eväste

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keksi keksit
genetiivi keksin keksien
partitiivi keksiä keksejä
akkusatiivi keksi; keksin keksit
sisäpaikallissijat
inessiivi keksissä kekseissä
elatiivi keksistä kekseistä
illatiivi keksiin kekseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keksillä kekseillä
ablatiivi keksiltä kekseiltä
allatiivi keksille kekseille
muut sijamuodot
essiivi keksinä kekseinä
translatiivi keksiksi kekseiksi
abessiivi keksittä kekseittä
instruktiivi keksein
komitatiivi kekseine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

grahamkeksi, helakeksi, kaurakeksi, keksilaatikko, keksinmuru, keksinpala, keksipakkaus, keksirasia, keksitehdas, koirankeksi, suolakeksi, suklaakeksi, täytekeksi, vaniljakeksi, vohvelikeksi, voileipäkeksi

Substantiivi[muokkaa]

keksi (5)

  1. uittohaka, puutavaran uitossa käytetty pitkävartinen työkalu, jonka toisessa päässä tavallisesti on veto- ja työntöpiikillinen teräskärki
    Keksi on monitoimiväline, jota käytetään puutavaran siirtelyyn, sestomiseen ja apuvälineenä uittoveneellä liikuttaessa.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

uittokeksi, keksinvarsi, lehtikeksi, palokeksi, tukkikeksi, tuppikeksi, venekeksi,

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • keksi Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

keksi

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä keksiä
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä keksiä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä keksiä
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä keksiä