hakasulje

Katso artikkeli Sulkeet Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[ ]

Substantiivi

hakasulje (48-L)

suljemerkki, jossa on pitkä pystyviiva ja siitä 90 asteen kulmassa lähtevät väkäset ylhäällä ja alhaalla; [ tai ]

Ääntäminen

IPA: /ˈhɑkɑˌsuljeˣ/
tavutus: ha‧ka‧sul‧je

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hakasulje	hakasulkeet
genetiivi	hakasulkeen	hakasulkeiden hakasulkeitten
partitiivi	hakasuljetta	hakasulkeita
akkusatiivi	hakasulje; hakasulkeen	hakasulkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	hakasulkeessa	hakasulkeissa
elatiivi	hakasulkeesta	hakasulkeista
illatiivi	hakasulkeeseen	hakasulkeisiin hakasulkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hakasulkeella	hakasulkeilla
ablatiivi	hakasulkeelta	hakasulkeilta
allatiivi	hakasulkeelle	hakasulkeille
muut sijamuodot
essiivi	hakasulkeena	hakasulkeina
translatiivi	hakasulkeeksi	hakasulkeiksi
abessiivi	hakasulkeetta	hakasulkeitta
instruktiivi	–	hakasulkein
komitatiivi	–	hakasulkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hakasulkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	hakasuljet-

Huomautukset

Suorassa lainauksessa hakasulkeiden sisään merkitään alkuperäisestä lausunnosta puuttuvia (tai siinä eri tavalla olevia) sanoja tai kirjaimia, jos niitä on tarvinnut lisätä.

Mikko Mallikkaan alkuperäinen lausunto on: Kielioppi on kieleen liittyvien sääntöjen järjestelmä. Sitä kehittää Suomessa Kotus.
- Lainauksessa voisi tarvittaessa lukea: "Sitä [kielioppia] kehittää Suomessa Kotus", kertoo Mikko Mallikas.

Etymologia

yhdyssana sanoista haka ja sulje

Käännökset

1. suljemerkki, jossa on pitkä pystyviiva ja siitä 90 asteen kulmassa lähtevät väkäset ylhäällä ja alhaalla

englanti: square bracket, bracket

Liittyvät sanat

Vieruskäsitteet: aaltosulje, kaarisulje
Yläkäsitteet: sulje, suljemerkki

Aiheesta muualla

hakasulje Kielitoimiston sanakirjassa