sulje

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sulje (48-L)[1]

  1. sulkupariin kuuluva yksittäinen sulkumerkki

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsuljeˣ/
  • tavutus: sul‧je

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sulje sulkeet
genetiivi sulkeen sulkeiden
sulkeitten
partitiivi suljetta sulkeita
akkusatiivi sulje;
sulkeen
sulkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi sulkeessa sulkeissa
elatiivi sulkeesta sulkeista
illatiivi sulkeeseen sulkeisiin
sulkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sulkeella sulkeilla
ablatiivi sulkeelta sulkeilta
allatiivi sulkeelle sulkeille
muut sijamuodot
essiivi sulkeena sulkeina
translatiivi sulkeeksi sulkeiksi
abessiivi sulkeetta sulkeitta
instruktiivi sulkein
komitatiivi sulkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sulkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
suljet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aaltosulje, hakasulje, kaarisulje

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sulje Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

sulje

  1. (taivutusmuoto) yks. 2. pers. imperatiivi verbistä sulkea

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-L