Siirry sisältöön

häkä

Wikisanakirjasta
Katso myös: Haka, haka

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

häkä (10-D) (genetiivi: hään)

  1. vähähappisessa tilassa tapahtuvassa vaillinaisessa hiilen palamisessa muodostuva kaasu, hiilimonoksidi
    Kitku varoittaa hajuttoman hään läsnäolosta.
    Tuuleta huone lämmityksen jälkeen kunnolla, ettei jää häkää ― muuten olemme aamulla kaikki ketarat suorin.
  2. savunhaju, katku, käry
  3. (murteellinen) usva, häkärä

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhækæ/
  • tavutus: hä‧kä

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi häkä häät
genetiivi hään häkien
(häkäin)
partitiivi häkää häkiä
akkusatiivi häkä;
hään
häät
sisäpaikallissijat
inessiivi häässä häissä
elatiivi häästä häistä
illatiivi häkään häkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi häällä häillä
ablatiivi häältä häiltä
allatiivi häälle häille
muut sijamuodot
essiivi häkänä häkinä
translatiivi hääksi häiksi
abessiivi häättä häittä
instruktiivi häin
komitatiivi häkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hää-
vahva vartalo häkä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

häkäkaasu, häkälöyly, häkämyrkytys, häkäpönttö, häkävaroitin

Idiomit

[muokkaa]
  • mennä johonkin kuin häkä – mennä hyvin kaupaksi
  • täyttä häkää – täyttä vauhtia, täysillä

Aiheesta muualla

[muokkaa]